PIKKUNEITI 10KK

Blogihiljaisuutta on kestänyt jo useamman kuukauden verran, joten on taas aika saada hieman eloa tänne :) Stella on oppinut kävelemään tuen kanssa sekä kiipeilemään vailla mitään itsesuojeluvaistoa joten äiti on pidetty melko kiireisenä. Lisäksi olen tässä kuukauden verran ollut yksikätinen oikean käden sanoessa itsensä irti - yksi aamu se vaan lakkasi nousemasta ja kipu oli jotain ihan järkyttävää. Mutta se siitä, käsi on nyt vihdoin ja viimein parempaan päin vaikka se ei edelleen joka asentoon taivukaan. Tästä syystä tosin postauksen kuvat ovat kuukauden takaa eli Stella on näissä kuvissa 9kk.

Stellasta on kuoriutunut melkoinen keikistelijä. Ihmisille virnistellään ja keikistellään esimerkiksi metrossa minkä keretään ja katsekontaktin sattuessa huudetaan "HEIIII!!". Myös jos vastaan puhelimeen tai soitan itse jollekin on tytön pakko päästä huutamaan tervehdyksiä kännykkään. Stella osaa sanoa äiti, issh (isi), mamma (maito/jano), hauhau (koira), nanana (nälkä). Lisäksi osaa sanoa äitintyttö, tosin ei hänellä ole varmasti mitään hajua sen tarkoituksesta :P Osaa antaa pyydettäessä esim. tutin suusta ja tietää mitä tarkoittaa katso, tule tänne, lintu, koira, isi, äiti, kirja, maito, vesi, aa-aa (nukkumaan).

Kieltoja ymmärtää hyvin, mutta niiden noudattaminen on vähän päivästä kiinni :P Stellan lempilelu on tällä hetkellä soppakauha, jota hän kuljettaa mukanaan koko ajan vaikka ei sillä mitään tekisikään. Lisäksi kaikki kirjat ja musiikkilelut ovat kovaa huutoa. Mitä enemmän yksityiskohtia niin sen parempi - niitä on kiva tutkailla vasemmalla etusormella. Olemmekin tässä miettineet voisiko tyttö olla vasenkätinen? 

Olemme nyt kesällä olleet lähes joka päivä ulkona ja käyneet paljon kaikkialla. Olimme mm. mökillä Iinkoossa, merenrannalla uimassa Puotilassa, suomalais-vietnamilaisissa häissä, Nurren serkun rippijuhlissa ja Stellan vauva ystävän Lianan yksivuotissynttäreillä. Huomenna teemme päiväretken Lahteen kun lintumme matkaavaat uuteen kotiin osaksi 30 linnun parvea :)

PIKKUNEITI 6KK

Olemme päässeet puoliväliin vauvavuotta mikä tarkoittaa sitä, että Stella on nyt puolivuotias neitokainen. Uusia pieniä juttuja tulee päivittäin ja on hauska seurata miten esimerkiksi äidin nauru saa aikaan tutkivan ja ihmettelevän katseen kun toinen ei ymmärrä miksi äiti nauraa. Kukkuu-leikki on myös hirmu kiva niin päin, että Stella menee itse peiton alle piiloon ja tulee pois. Jos yritetään Nurren kanssa mennä piiloon niin tyttöä ei paljoa kiinnosta :P Kuvakirjat on hirmu kivoja ja koirat ovat säilyneet kestosuosikkina. Tämä etappi toi kuitenkin yhden ison muutoksen...

KIRJEKAVERI VAUVALLE?

Kirjekaveri vauvalle kuulostaa melko hassulta. Vähän ehkä siltä, että vanhemmilla on liikaa aikaa (tai lähinnä äideillä). Jo vauvana alkanut kirjekaveruus on kuitenkin aika kiva idea, kun sitä tarkemmin ajattelee. Kirjeistä tulee kiva muisto ja hieman vanhempana sellainen juttu mitä on ihana odottaa ja yhdessä lukea/kirjoittaa. Muutenkin näin digitaalisena aikana tulee varmasti vähemmän läheteltyä perinteisiä kirjeitä ja tällä tavalla on kiva pitää yllä sitä mitä itse lapsena sai kokea, kun odotti kirjekaverin kirjeen kolahtavan postiluukusta. 

Miten tällainen sitten oikein toimii? Eihän vauva osaa vielä puhua eikä kirjoittaa? 

PIKKUNEITI 4,5KK

Hei, olen Super Stella ja ikää 4,5kk! Kierin molempiin suuntiin pitkin olohuonetta, nauran äidin/isin naamalle hysteerisesti kun pitäisi käydä nukkumaan. Nauramisen lisäksi kujerran, keikistelen sekä päristelen minkä kerkeän. Yritän ryömiä kovasti, mutta turhaudun liikkuessani vain pari senttiä. Ilmeitä mulla on joka sekuntille oma ja äiti miettii usein miksi olen nakuna aamulla sängyssä vaikka se puki mulle illalla yökkärin (pelkät jalasta lähteneet sukat on niin last season!).

PIENEN TYTÖN KASTEJUHLA

Stellan kastejuhla pidettiin itsenäisyyspäiväviikolla Nurren mummu luona (ns.kotikaste) ja tyttö oli ollut kaikkien iloksi todella kärttyinen koko viikon. Tämä hankaloitti jonkin verran valmisteluja esim. Nurren piti lähteä edellisenä päivänä mun sijasta laittamaan paikkoja valmiiksi yhdessä anopin kanssa. Onneksi olin saanut tilattua kukat sekä kakun ja ostettua servetit, kynttilät ja makeiset ajoissa. Anopin työpaikalta saatiin lainaan kahviastiat ja anopista oli muutenkin suuri apu juhlien järjestämisessä.

Stellan kastejuhlaa oli kutsuttu juhlimaan 28 vierasta ja he kaikki ilmoittivat pääsevänsä (ihanaa!). Kuitenkin juuri kastepäivänä saimme 3 peruutusta, kun flunssa oli kaatanut petiin oman kummitätini sekä veljeni tyttöystävineen. Etenkin veljeni eli Stellan enon puuttuminen juhlasta tietysti harmitti kovasti meitä kaikkia.

PIENEN TYTÖN JOULULAHJAT

En haluaisi järkyttää teitä näillä kuvilla, mutta lupasin postauksen Stellan joululahjoista. Tätä postausta tehdessäni en voinut olla kyselemättä itseltäni, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä. Myönnän kyllä, että nyt lähti vähän lapasesta tämä joulupukin toimi, mutten voi tähän hätään enää kuin vain yrittää keksiä hyviä syitä miksi 3kk ikäinen tyttövauva sai enemmän lahjoja (joita ei edes tarvitse vielä vähään aikaan) kuin mitä me Nurren kanssa olemme antaneet toisillemme yli yhdeksän vuoden aikana...

VAUVAN ENSIMMÄINEN JOULU

Ihan ensiksi haluan toivottaa kaikille mukavaa ja ilontäyteistä jouluaattoa! Eilen lumisateen tappoi rankkasade ja samalla mun joulufiiliksen. Iltaa kohti kuitenkin joulufiilis alkoi taas nousta kun alettiin kasaamaan Stellalle (jos eilisen "name reveal"- postaus jäi lukematta niin voit lukea sen täältä) Stokken pinnasänkyä. Piti todeta, että meidän ihana ensisänky oli käynyt pieneksi tälle tontun tyllerölle ja oli aika siirtää vaavi "isojen vauvojen sänkyyn".

Pikku tonttu sammuikin eilen petiin jo ennen kuin kerkesin edes valoja sammuttaa (mikä on hyvin poikkeuksellista) ja päätettiin Nurren kanssa käyttää yllättäen saamamme ns.vauva-vapaa ilta muutaman joululahjan avaamiseen vuorokauden vaihduttua.

TYTTÖ SINÄ OLET TÄHTI

Jo heti syntyessään Neiti Nugetin silmät olivat kuin kaksi pientä tuikkivaa tähteä, niin kirkkaat ja tarkkaavaiset, ettei neiti vaikuttanut katseen perusteella kätilöidenkään mielestä vastasyntyneeltä. Luonne vaikutti jo ensimmäisten päivien perusteella temperamenttiselta, mutta kuitenkin iloiselta ja lempeältä. Etunimeksi meillä oli jo ennestään kaksi vaihtoehtoa ja vauvan nähdessämme toinen nimistä oli molempien mielestä juuri se oikea. Lopulta päädyimme valitsemaan tytölle kolme nimeä...

PIKKUNEITI 2,5KK

Tyttö on kehittynyt nyt ihan hirveää vauhtia ja luulen hänen tekevän myös jo hampaita. Neiti oppi kääntymään viikko sitten selältä vatsalle. Kääntymistä on kiva harrastaa juurikin aamuyön pimeinä tunteina jolloin hermostutaan kun nukkuva äiti on tiellä tai mahalle päästyä ei halutakaan olla mahallaan, mutta ei vielä osata kääntyä takaisin selälleen.

Neiti hakee usein katsekontaktia, juttelee paljon sekä tykkää venyttää äänteitä samalla kulmiaan kohotellen. Todella ilmeikäs typy niin sukulaisten kuin neuvolatädinkin mielestä. Kirjoja tykkää jo katsella kovasti sekä kurotella kuvia kohti. Välillä tyttö viihtyy leikkimatolla puolikin tuntia itsekseen kirjan parissa kunhan äiti kääntää välillä sivua :) Leikkimaton ohi menevä koira saa myös joka kerta ison hymyn.

RISTIÄISTEN SUUNNITTELUA

Ihan ensimmäiseksi toivotan kaikille rauhallista Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivää! :) Tämä juhlavuosi näkyy myös aavistuksen meidän ristiäisissä tytön ollessa yksi juhlavuoden vauvoista. Ristiäisissä on tarjolla Fazerin Suomi 100v. konvehteja ja tyttö on saamassa muutaman Suomi 100- esineen muistoksi syntymävuodestaan.

Mitä itse ristiäisiin tulee niin jo raskaana ollessani rikkinäinen puhelin miehen suvussa toimi erinomaisesti - sain kuulla, että meillä olisi ristiäiset Espanjassa (miehen isä asuu Espanjassa). Ristiäisten ja nimen perään kyseltiin jo heti vauvan synnyttyä, mutta oltiin niin ikäviä, että vaikka vauva syntyi jo syyskuun lopussa päädyttiin pitämään ristiäiset vasta joulukuussa ja nimikin visusti salassa...hehe. Raotetaan nyt kuitenkin vähän sunnuntain juhlaa sekä sitä tulevaa nimeä ;)

ISYYSPAKKAUS - NOW PANIC AND FREAK OUT!

Isä- teema jatkuu vielä tämän postauksen verran Nurren synttäreiden kunniaksi - vuorossa on isyyspakkaus! Isänpäivälahja oli meillä melko pieni siitä syystä, että Nurre sai tosi kattavan isyyspakkauksen mun jäädessä äitiyslomalle. Isyyspakkaus on siis yleensä äidin tuoreelle isälle kokoama "selviytymispakkaus", joka annetaan ennen lapsen syntymää, syntyessä tai juurikin isänpäivänä jos sen antaminen on jäänyt aiemmin väliin.

Halusin ehdottomasti tehdä Nurrelle tällaisen, koska kyseessä kuitenkin ensimmäinen lapsi ja kaikki tuleva uutta ja jännää. Tämä mun kokoama paketti toimi ikäänkuin pienenä esimakuna tulevasta - siitä mitä vauva tarvitsee ja mitä hänen kanssa voi tehdä itse isän hyvinvointia unohtamatta :) Meidän vauvalla on paljon pupu- juttuja joten paketista löytyi myös paljon pupu-teemaan sopivia juttuja.

ENSIMMÄINEN ISÄNPÄIVÄ

Kävin pikkuneidin kanssa etsimässä Itiksestä lahjaa paria päivää ennen isänpäivää. Hakusessa oli jotain pientä, koska marraskuuhun meillä osuu vuosipäivä (olemme olleet jo yhdeksän vuotta yhdessä!) ja Nurren synttärit. Koska isi on kunnon kahvisieppo niin valittiin lahjapussiin Pentikin suklaa-chilikahvi. Lahjan ollessa yhtä pieni kuin antajansa tehtiin vauvelin kanssa isille vähintäänkin yhtä kiva kortti ettei lahja jäisi liian pikkuruiseksi.

Papan korttiin painettiin vauvan jalanjälki ja otettiin samalla vauvakirjaan sekä käden, että jalankuva. Voin kertoa, että oli hiukka haastavaa tommosen kuusiviikkoisen touhottajan jalkaa maalata vesivärillä ja painaa edes etäisesti jalkaa muistuttava kuva pahville. Sekin varmaan kertoo jotain, että Roxie kerkesi nuolemaan sinistä vesiväriä sillä välin suoraan paletista.

Isin korttiin painettiinkin sitten jotain speciaalimpaa...

PIKKUNEITI 1KK

Neiti Nugetin kanssa tuli yhteiseloa viime viikolla vasta kuukausi täyteen, mutta tuntuu kuin hän olisi ollut meidän perheessä aina. Kuukaudessa tyttö on kasvanut pituutta jo melkein viisi senttiä ja vaihdettiin reilun kolmen viikon paikkeilla vaatekoosta 50 kokoon 56 :) Paino tulee pikkasen perässä keskikäyrän alapuolella siitäkin huolimatta, että tämä hoikka neiti on maitobaarin vakioasiakas suurimman osan päivästä.

Vaikka vauva on vasta kuukauden vanha unohdan usein tämän seikan neidin ollessa hereillä, koska hänellä on ollut syntymästä asti todella valpas ja tarkkaavainen katse. Nukkuessaan hän kuitenkin näyttää aina yhtä pikkuruiselta kuin syntyessään. Pienestä ja viattomasta ulkomuodosta huolimatta tästä nyytistä on kehkeytymässä melkoinen sähikäinen...

VALOKARNEVAALIT

Otettiin Lintsin valokarnevaaleihin perjantaina varaslähtö kummitytön ja tämän äidin kanssa Nuorisosäätiön 55v. päivillä. Kyllä on tänä vuonna Linnanmäki pistänyt parastaan! Olen käynyt ennenkin valokarnevaaleissa, mutta nyt oli kyllä aivan mielettömän upeat valaistukset! 

Kaikki laitteet olivat käytössä Kirnua lukuunottamatta ja jossain Nuorisosäätiön lapussa oli tainnut lukea, ettei laitteisiin olisi pitkiä jonoja. Tilaisuus oli kuitenkin sen verran suosittu, että tämä lupaus ei nyt ihan toteutunut kun suosituimpiin laitteisiin sai tosiaan jonottaa parhaimmillaan 30min. Jonottaminen ei meitä kuitenkaan haitannut, koska ilma oli sopivan kirpsakka ja siinä kerkesi katsella kaikkia nättejä valoja. Erityisesti mieleen jäi eri väreissä hohtavat hattarat! Hattarat oli tehty jonkinlaiseen valotikkuun ja ne oli kyllä upean näköisiä pimeällä :)

SATUSIRKUS

Kävin ekaluokkalaisen kummityttöni kanssa ennen Etelä-Koreaan lähtöä katsomassa Tanssiteatteri Raatikossa Satusirkus -näytöksen. Esitys yhdisteli kivalla tavalla tuttuja satuja, mutta kuitenkin niin, että esityksellä oli omakin tarinansa. Satusirkus oli hauska ja vitsejä oli kivasti ripoteltu niin aikuisille kuin lapsillekin ja yleisö otettiin mukaan esitykseen mistä olin positiivisesti yllättynyt.

Jumppailtiin possuprinsessan kanssa, joka oli liian kova pala sudelle purtavaksi ja opeteltiin hoviniiauksia ja kumarruksia Ruususen ja tämän prinssin kanssa. Nukahdimme myös ikiuneen yhdessä Ruususen kanssa, koska yleisö oli linnan hoviväki :D Tosi hyvin keksittyjä juttuja eli  mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Asut oli myös tosi upeat!

TALVIPUUTARHASSA KUMMITYTÖN KANSSA

Kävin eilen kummitytön ja tämän äidin kanssa kesäisessä Talvipuutarhassa, jossa oli menossa Nukketeatteri Sytkyt 30-vuotta nukkenäyttely. Erilaisia nukkeja oli ripusteltu pitkin puutarhan sisätiloja mikä toi kivan lisän jo ennalta tuttuun paikkaan. Kummitytölle tämä taisi olla ensimmäinen käynti Talvipuutarhassa.