PIKKUNEITI 2,5KK

Tyttö on kehittynyt nyt ihan hirveää vauhtia ja luulen hänen tekevän myös jo hampaita. Neiti oppi kääntymään viikko sitten selältä vatsalle. Kääntymistä on kiva harrastaa juurikin aamuyön pimeinä tunteina jolloin hermostutaan kun nukkuva äiti on tiellä tai mahalle päästyä ei halutakaan olla mahallaan, mutta ei vielä osata kääntyä takaisin selälleen.

Neiti hakee usein katsekontaktia, juttelee paljon sekä tykkää venyttää äänteitä samalla kulmiaan kohotellen. Todella ilmeikäs typy niin sukulaisten kuin neuvolatädinkin mielestä. Kirjoja tykkää jo katsella kovasti sekä kurotella kuvia kohti. Välillä tyttö viihtyy leikkimatolla puolikin tuntia itsekseen kirjan parissa kunhan äiti kääntää välillä sivua :) Leikkimaton ohi menevä koira saa myös joka kerta ison hymyn.

Unilelusta on tullut hirmu tärkeä ja huomaan, että pikkunen nukkuu paljon rauhallisemmin kun saa rutistella unilelua juuri ennen nukahtamista. Unissaan pidetään yleensä jostain kiinni - minusta, unilelusta, peitosta tai jopa omasta kädestä jos muuta ei ole sattunut lähelle.

Mitä nukkumiseen ylipäänsä tulee niin ollaan totutettu vauva taustahälyyn eli hiirenhiljaista meillä ei tarvitse olla. Jonkinlaisia ninja mooveja olen joutunut kuitenkin opettelemaan päästäkseni nukkuvan vauvan vierestä esim. katsomaan Nurren kanssa illalla telkkaria. Tottakai kuitenkin yleensä viimeistään huoneen ovella tulee astuttua koiran vinkuleluun ja oma aika saa jälleen odottaa ;)



HUOM! Synnytyskertomus odotuttaa edelleen itseään - olikin vähän rankempaa elää uudelleen elämän jännin päivä kun mitä alunperin ajattelin ;) Aloittanut sen siis olen, mutta huomaan, että tarvitsen tietyn mielentilan sen kirjoittamiseen.

Seuraavassa postauksessa pikkuneitiä saa vihdoin täällä blogin puolellakin kutsua hänen oikealla nimellään ♥