PIKKUNEITI 10KK

Blogihiljaisuutta on kestänyt jo useamman kuukauden verran, joten on taas aika saada hieman eloa tänne :) Stella on oppinut kävelemään tuen kanssa sekä kiipeilemään vailla mitään itsesuojeluvaistoa joten äiti on pidetty melko kiireisenä. Lisäksi olen tässä kuukauden verran ollut yksikätinen oikean käden sanoessa itsensä irti - yksi aamu se vaan lakkasi nousemasta ja kipu oli jotain ihan järkyttävää. Mutta se siitä, käsi on nyt vihdoin ja viimein parempaan päin vaikka se ei edelleen joka asentoon taivukaan. Tästä syystä tosin postauksen kuvat ovat kuukauden takaa eli Stella on näissä kuvissa 9kk.

Stellasta on kuoriutunut melkoinen keikistelijä. Ihmisille virnistellään ja keikistellään esimerkiksi metrossa minkä keretään ja katsekontaktin sattuessa huudetaan "HEIIII!!". Myös jos vastaan puhelimeen tai soitan itse jollekin on tytön pakko päästä huutamaan tervehdyksiä kännykkään. Stella osaa sanoa äiti, issh (isi), mamma (maito/jano), hauhau (koira), nanana (nälkä). Lisäksi osaa sanoa äitintyttö, tosin ei hänellä ole varmasti mitään hajua sen tarkoituksesta :P Osaa antaa pyydettäessä esim. tutin suusta ja tietää mitä tarkoittaa katso, tule tänne, lintu, koira, isi, äiti, kirja, maito, vesi, aa-aa (nukkumaan).

Kieltoja ymmärtää hyvin, mutta niiden noudattaminen on vähän päivästä kiinni :P Stellan lempilelu on tällä hetkellä soppakauha, jota hän kuljettaa mukanaan koko ajan vaikka ei sillä mitään tekisikään. Lisäksi kaikki kirjat ja musiikkilelut ovat kovaa huutoa. Mitä enemmän yksityiskohtia niin sen parempi - niitä on kiva tutkailla vasemmalla etusormella. Olemmekin tässä miettineet voisiko tyttö olla vasenkätinen? 

Olemme nyt kesällä olleet lähes joka päivä ulkona ja käyneet paljon kaikkialla. Olimme mm. mökillä Iinkoossa, merenrannalla uimassa Puotilassa, suomalais-vietnamilaisissa häissä, Nurren serkun rippijuhlissa ja Stellan vauva ystävän Lianan yksivuotissynttäreillä. Huomenna teemme päiväretken Lahteen kun lintumme matkaavaat uuteen kotiin osaksi 30 linnun parvea :)

PIKKUNEITI 6KK

Olemme päässeet puoliväliin vauvavuotta mikä tarkoittaa sitä, että Stella on nyt puolivuotias neitokainen. Uusia pieniä juttuja tulee päivittäin ja on hauska seurata miten esimerkiksi äidin nauru saa aikaan tutkivan ja ihmettelevän katseen kun toinen ei ymmärrä miksi äiti nauraa. Kukkuu-leikki on myös hirmu kiva niin päin, että Stella menee itse peiton alle piiloon ja tulee pois. Jos yritetään Nurren kanssa mennä piiloon niin tyttöä ei paljoa kiinnosta :P Kuvakirjat on hirmu kivoja ja koirat ovat säilyneet kestosuosikkina. Tämä etappi toi kuitenkin yhden ison muutoksen...

KIRJEKAVERI VAUVALLE?

Kirjekaveri vauvalle kuulostaa melko hassulta. Vähän ehkä siltä, että vanhemmilla on liikaa aikaa (tai lähinnä äideillä). Jo vauvana alkanut kirjekaveruus on kuitenkin aika kiva idea, kun sitä tarkemmin ajattelee. Kirjeistä tulee kiva muisto ja hieman vanhempana sellainen juttu mitä on ihana odottaa ja yhdessä lukea/kirjoittaa. Muutenkin näin digitaalisena aikana tulee varmasti vähemmän läheteltyä perinteisiä kirjeitä ja tällä tavalla on kiva pitää yllä sitä mitä itse lapsena sai kokea, kun odotti kirjekaverin kirjeen kolahtavan postiluukusta. 

Miten tällainen sitten oikein toimii? Eihän vauva osaa vielä puhua eikä kirjoittaa? 

PIKKUNEITI 4,5KK

Hei, olen Super Stella ja ikää 4,5kk! Kierin molempiin suuntiin pitkin olohuonetta, nauran äidin/isin naamalle hysteerisesti kun pitäisi käydä nukkumaan. Nauramisen lisäksi kujerran, keikistelen sekä päristelen minkä kerkeän. Yritän ryömiä kovasti, mutta turhaudun liikkuessani vain pari senttiä. Ilmeitä mulla on joka sekuntille oma ja äiti miettii usein miksi olen nakuna aamulla sängyssä vaikka se puki mulle illalla yökkärin (pelkät jalasta lähteneet sukat on niin last season!).

PIENEN TYTÖN KASTEJUHLA

Stellan kastejuhla pidettiin itsenäisyyspäiväviikolla Nurren mummu luona (ns.kotikaste) ja tyttö oli ollut kaikkien iloksi todella kärttyinen koko viikon. Tämä hankaloitti jonkin verran valmisteluja esim. Nurren piti lähteä edellisenä päivänä mun sijasta laittamaan paikkoja valmiiksi yhdessä anopin kanssa. Onneksi olin saanut tilattua kukat sekä kakun ja ostettua servetit, kynttilät ja makeiset ajoissa. Anopin työpaikalta saatiin lainaan kahviastiat ja anopista oli muutenkin suuri apu juhlien järjestämisessä.

Stellan kastejuhlaa oli kutsuttu juhlimaan 28 vierasta ja he kaikki ilmoittivat pääsevänsä (ihanaa!). Kuitenkin juuri kastepäivänä saimme 3 peruutusta, kun flunssa oli kaatanut petiin oman kummitätini sekä veljeni tyttöystävineen. Etenkin veljeni eli Stellan enon puuttuminen juhlasta tietysti harmitti kovasti meitä kaikkia.

THE CAKE ELI RISTIÄISKAKKU

Ristiäiset on nyt jaettu kahteen postaukseen, koska tämä kakku on mielestäni sellainen, että se vaatii ihka oman postauksen. Toiveena oli hennon vaaleanpunainen kerroskakku, johon koristeeksi sokeripitsiä, kukkia, pieni suloinen pupu sekä nimikyltti. Kakun päävärin eli vaaleanpunaisen lisäksi valkoista ja kultaa. Toivekakku oli sen verran suuritöinen ja leivontataitojeni ulottumattomissa, että halusimme ulkoistaa kakunteon. 

KOLMEKYMMENTÄ

On se vaan nyt niin, että on tultu siihen pisteeseen elämässä kun ikä alkaa kolmosella. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten aika menee..tuntuu kun oltais Nurren kanssa tavattu vasta joku 2-3 vuotta sitten, mutta tänä vuonna tulee omien pyöreiden vuosien lisäksi mittariin myös 10 vuotta yhteiseloa. Vastahan me muutettiin tähän asuntoon, ai mutta siitäkin on jo 6 vuotta aikaa (eikä meidän vaatehuoneessa ole vieläkään lamppua xD)!

30 on siitä hyvä luku, että on tultu tehtyä erinäisiä listoja nuorempana siitä mitä elämässä pitää olla saavutettu tähän maagiseen ikään mennessä. Täysi-ikäisenä kyseinen "Before 30"- lista näytti tältä...