PIKKU POTILAS

Pelästyin, että Chikan selkävaivat on palanneet, kun pieni kipuili eilen illalla samoin oirein, kun vajaa vuosi sitten selkävaivojen vaivatessa - aristi takaosaa, ei halunnut liikkua, eikä ruoka maistunut. Nämä oireet on yleensä hävinneet päivässä parissa särkylääkkeellä ja levolla. Annettiin Chikalle sen selkäsärkyihin määrättyä särkylääkettä yöksi ja toivottiin aamun olevan pikkukoiralle jo valoisampi.

Helpotusta ei kuitenkaan aamulla nähty, päinvastoin koira vaikutti entistä pahemmalta. Chika ei ollut ulostanut vuorokauteen mikä oli aikaisempiin oireisiin ihan uusi lisäys ja aloin epäillä ongelman olevan tällä kertaa jossakin muualla. Sitten näytti siltä, että Chikalta olisi mennyt takajalat alta. Se koitti nojata seinään paino täysin etutassuilla (kuva yllä) ja näytti niin kärsivältä, että nopea soitto töihin varmisti palkattoman vapaan ja lähes yhtä nopea kilautus eläinlääkäriin, että siellä voitaisiin ottaa meidät lähes samantien vastaan.

Ajattelin, että Chika olisi hyvä laittaa kuljetuskoppaan, mutta neiti itse oli sitä mieltä, että kyllä sinne eläinlääkäriin kävellään. Häntä nousi ensimmäistä kertaa koko päivänä ylös ja yhtäkkiä se takapääkin alkoi toimia. Metrolle käveltäessä ajattelin, että no niin taas sitä mennään...koirasta ei saada mitään enää irti lääkärissä ja kaikki painetaan taas villaisella - "sulla on ihan terve koira tässä" - kuten selkäkipujen kanssa oli käynyt.

Eläinlääkärin nurkilla Chika kuitenkin yritti vihdoin kakkia, mutta sen perinteisen tavaran sijasta takapuolesta tulikin verta! Veri valui takajalkoja pitkin oikein solkenaan ja mulla hyppäs sydän kurkkuun. Onneksi eläinklinikan ovi oli jo siinä metrin päässä ja Chika pääsi heti tutkittavaksi. Pitelin Chikan etupäästä kiinni, kun hoitaja ja lääkäri yrittivät saada tutkituksi pientä vatsan alle pakenevaa pyllyä. Aikamoisten kivunhuutojen jälkeen lääkäri ja hoitaja saivat kurkistettua hännän alle ja tuomio oli selvä. Todella paha tulehdus molemmissa anaalirauhasissa - niin paha, että tulehdus oli siinä eläinklinikan pihalla puskenut reiät ihon läpi :(

Chika rauhoitettiin ja hoitaja tuli hakemaan veltoksi valahtaneen koiran sylistäni. Kahden tunnin päästä kävin hakemassa kaulurilla varustetun tokkuraisen koiran, jonka etutassut oli myös siteissä tipan jäljiltä. Anaalirauhaset oli huuhdeltu ja kipua lievittämään laitettu piikillä tulehduskipulääkettä ja vielä huumaavaa opiodikipulääkettä, joka selitti silmien haroittavan ilmeen.

Chikalle on tulossa kiva viikko tai kaksi - 14 päivää kauluria ja antibiootteja. Eläinlääkärissä varoiteltiin, että koira voi olla opiodilääkkeen vaikutuksen alaisena todella outo, sekava tai levoton. Toistaiseksi Chika vaikuttaa poissaolevalta ja hengitys on aika tiheää ja se läähättää satunnaisesti. Olisin kyllä säikähtänyt tätä jos sivuoireista ei olisi alkuun varoitettu. Ja tiedättekö ihan sattumalta se eilen illalla antamamme särkylääke oli samaa mitä Chikalle määrättiin kotihoitoon, joten hyvä, että sitä tuli silloin annettua.

Roxien käytös on ollut aika hupaisaa katseltavaa. Se ei ollut alkuun ihan varma, että minkä ET:n mä olin tuonut meille kotiin ja piti sellaista kolmen metrin turvaväliä :D Useiden tuntien tarkkailun jälkeen se kuitenkin totesi, että pää siellä kaulurin sisällä kuului todella Chikalle :P

HUOM! Varoituksen sanana muillekin koiruuksien omistajille, että Chikalla tulehdus meni todella nopeasti todella pahaksi eikä mitään tavanomaisia oireita tulehdukselle ollut "Anaalirauhasen täyttymistä tai tulehdusta epäillään, jos koira on erityisen vaivautunut takapäästään - nuolee sitä jatkuvasti ja pyrkii hankaamaan takapäätään maata tai mattoja vasten.". Chikalla ensimmäinen näkyvä oire oli takaselän köyristäminen häntä lattiaa kohden.