PERÄTILAN BABY - SYNNYTYS VAI SEKTIO?

Viikkoja kasassa huomenna tasan 36+0 ja neuvolalääkäri sanoi, ettei aleta estelemään jos synnytys käynnistyy! Kohdunsuu on pehmentynyt ja sentin auki sekä kanava lyhentynyt kahteen senttiin ^_^ Laskettuun on kuukausi vielä, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että H-hetki sattaakin olla käsillä jo aiemmin, sillä viime aikoina vaivanneet entistä kipeämmät supistukset on tehneet tehtävänsä ja kypsyttäneet paikkoja synnytykselle. Voikin siis olla, että lokakuisesta tuleekin syyskuinen - mitä olen itse veikannut raskauden alusta lähtien.

Vauva on kuitenkin tulossa pylly edellä!  Normaalisti vauvathan syntyvät pää edellä ns. raivotarjonnassa ja suurin osa vauvoista on kääntynyt viikkoon 36 mennessä tähän optimaaliseen asentoon. Vaikean tai pitäisikö sanoa vaivaisen raskauden päätteeksi on tottakai vain luonnollista ja asiaan kuuluvaa, että meidän neitokainen saa loppuhuipennuksensa kuulumalla juurikin siihen 3-4% vauvoista jotka ovat edelleen perätilassa. Neuvolatätikin luuli pitkään pyllyä pääksi, mutta jo mun omalla maalaisjärjellä ajateltuna vauvan potkut tuskin tuntuisivat alhaalla jos siellä olisi pää ja eihän se siellä tosiaan ollut. Ultrassa ruudulle lävähtivät häpyhuulet, joten asia ei tosiaan jäänyt kenellekään epäselväksi ja myös sukupuoleen saatiin täysi varmuus.


Odotan huomenna soittoa Naistenklinikalta, että saadaan sovittua aika parin päivän sisään ulkokääntöön, eli vauvaa koitetaan kääntää vatsan päältä raivotarjontaan. Henkisesti kuitenkin valmistaudun jo perätilavauvan synnytykseen, koska tämä neitokainen on joogaillut pylly syvällä lantiossa jo raskauden puolivälistä lähtien. Kova tyttö liikkumaan ja remuamaan mahassa, mutta vain potkiakseen, kääntääkseen kylkeään tai pyörittämään pyllyään ja päätään. Mietin välillä tuleeko mun sisältä joku puskutraktori vauvan sijaan, kun toinen puskee päätä palleaan niin, että yli puolet päästä välillä kohoaa näkyviin vatsan "läpi" ja kalvot naksuu.

On kyllä niin äitin tyttö - suuntavaisto joko yhtä kehno tai sitten olen silitellyt pienen päätä niin paljon, ettei hän halua ollenkaan suunnata etelään. Melko temperamenttinen vauva tuntuu olevan masussa - ei ole lääkäreidenkään työtä tehnyt helpoksi, koska sydänääniä kuunnellessä yrittänyt aina mennä anturia pakoon (kyllä edelleenkin vaikka tilaa ei meinaa olla) ja vaihtoehtoisesti tullut myös nyrkistä suoraan anturiin. "Ai niin tää oli tämä vauva"- huokaisun olen kuullut jo muutamaan kertaan meitä hoitavalta lääkäriltä :D Mua vähän jännittää jo etukäteen millainen lapsi meille on oikein tulossa - saa nähdä ennustaako kohtukäyttäytyminen tulevaa luonnetta.

Mutta niin... perätilavauvan synnytys vai sektio? Vaikea päätös jota on pakko miettiä jo ennalta jos vauvaa ei saada käännettyä. Synnytyksellä tarkoitan tosiaan alatiesynnytystä perinteiseen tapaan, sillä mulle sektio (keisarinleikkaus) on silti leikkaus vaikka onhan sekin tapa "synnyttää". Kumpikin vaihtoehto hirvittää, joista yllättävää kyllä sektio enemmän. Ajatus siitä, että joudun veitsen alle puudutuksessa ollessani hereillä ja siitä toipuminen sekä mahdolliset komplikaatiot sekä mulle, että vauvalle saavat aikaa vain kauhukuvia. Synnytys alakautta tuntuu luontevammalta vaihtoehdolta vaikka siinäkin on omat riskinsä vauvalle. Tämä perätila ylipäänsä on mulle hirveä pettymys, koska olisin alunperin halunnut mahdollisimman luonnonmukaisen vesisynnytyksen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.

Perätilasynnytys alakautta tuntuu olevan melko "pelätty" ja muistaakseni kolme neljästä päätyy valitsemaan suoraan sektion. Kyseessä ei ole vain pelko siitä, että repeääkö tyyliin Helsingistä Ouluun, vaan myös pelko vauvaan kohdistuvista riskeistä. Oli synnytystapa kumpi vaan ei perätilavauvaa voi synnyttää kummallakaan tavalla riskittä. Synnytyksessä ja sektiossa on molemmissa hyvät ja huonot puolensa.



Perätilavauvan alatiesynnytyksessä suurimmat riskit tuntuvat olevan vauvan kohonnut riski happivajeeseen ja napanuoran sotkeutumiseen. Toisaalta vauvan vointia seurataan tarkkaan ja synnytyksen aikana on aina sektiovalmius. Äidin ponnistusvoimat ovat keskeisessä osassa, koska vauva pitää saada ponnistettua omin avuin melkein kokonaan ulos ja vasta lopussa lääkäri pystyy avustamaan pään ja käsien kanssa. Hyvää alatiesynnytyksessä on se, että synnytys saa käynnistyä luonnollisesti ja vauvalla on luonnollinen reitti mistä tulla. Lisäksi vauva saa synnytyskanavasta tärkeitä mikrobeja, supistukset auttavat vauvaa käynnistämään omat elintoimintonsa, synnyttäjä toipuu nopeammin ja kohtuun ei jää arpia tulevia synnytyksiä ajatellen. Alatiesynnytyksen edellytykset pitää kuitenkin täyttyä ja mm. lantio magneettikuvataan, että vauva mahtuu varmasti tulemaan kaksinkerroin.

Perätilan ollessa kyseessä sektio olisi suunniteltu eli päivä sektiolle sovittaisiin ennen laskettua aikaa. Sektiossa on enemmän riskejä äidille mm. kaksinkertainen riski kuolla synnytyksen aikana (silti tosi harvinaista), tulehdusriski, toipuminen hitaampaa, kasvanut veritulpan riski (joka mulla ennestään kohonnut migreenin takia), maito ei välttämättä nouse normaaliin tapaan ja pitkä lista pienempiä haittoja. Vauvaa ajatellen riskeinä on mm. hengitysvaikeudet, puudutteista johtuvat imemisvaikeudet, ei saa äidiltä vastustuskykyä voimistavia mikrobeja. En oikeastaan keksi tästä nyt mitään hyvää, paitsi sen, että sektio on hyvä tapa pelastaa alatiesynnytys gone bad jos vauvan henki on vaarassa/ äidin voimat alkaa olla vähissä. Joka tapauksessa vaihtoehtoja pitää vielä pohtia lääkärin kanssa ^_^




Ensisijaisesti toivotaan nyt, että ulkokäännös onnistuu! 
ps. raskauskiloja kertynyt jo huimat + 22kg! :D


11 kommenttia :

  1. Hei, itselläni oli samanlainen tilanne. Synnytin alateitse terveen tytön. Ponnistusvaihe oli rankka ja voimat meinasivat loppua. Supistuksetkin lopuivat kesken ja oli ponnistettava lapsi ulos ilman niiden apua. Muutama tikki tarvittiin ja kaikki kipu loppui vauvan syntymään. Voimaa ja rohkeutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista! ♥ Ihana kuulla hyviä kokemuksia pt-vauvan alatiesynnytyksestä. Eniten tosiaan huolestuttaa tuo oma jaksaminen ponnistusvaiheessa, ettei vauva vaan sen takia ala kärsimään happivajeesta tms. Oot ollut kyllä tosi urhee kun oot jaksanut ponnistaa viimeisillä voimilla vauvan vielä senkin jälkeen kun supistukset on loppuneet. Toivottavasti löydän myös itsestäni vastaavan sisun ponnistaa vauva maailmaan vaikka voimat olisi vähissä ♥

      Poista
  2. Tsemppiä loppu raskauteen! Netistä löytyy jonkin verran vinkkejä miten lempeästi voi auttaa vauvaa kääntymään kohdussa. Ainakin spinning babies hakusanalla löytyy jos kiinnostaa lukea. Terveisin synnytykseen hurahtanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulrika! :) Spinning Babies liikkeitä olen tehnyt valitettavasti kuukauden tuloksetta, vaikka tehokkailta ne mielestäni vaikuttivat. Vauva on vaan pyllynsä kanssa jo tosi syvällä lantiossa :/

      Poista
    2. No voi harmi! Mutta onneksi Suomessa on taitavat kätilöt ja lääkärit jotka tukevat sua synnytyksessä vaikka vauva tulisikin perätilassa/ sektiossa! :)

      Poista
    3. Niinpä, tässä vaiheessa ei taida olla muuta mahdollisuutta kun vaan luottaa itseensä ja synnärin osaavaan henkilökuntaan ♥

      Poista
  3. Tsemmpia loppuraskauteen ja synnytykseen! ♥ Ystävälläni oli aivan samanlainen tilanne ja hänelle suositeltiin kokeilemaan synnyttää vauvaa alateitse ja sanottiin vielä, että jos näyttää siltä, että hän haluaa sektion niin se tehdään. Kuitenkin, kun synnytys alkoi, niin tokaistiin vaan, ettei mitään sektiota enää ruveta tekemään ja lapsi pitää punkea alateitse. Lopulta tilanne johti hätäsektioon. Onneksi äiti ja vauva selvisivät synnytyksestä ja kaikki meni hyvin :). Nyt siellä vipeltää terve 1½v poika nurkissa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä onnistunut kirjotusvirhe tullut, tsemmpia :D. Niin, että tsemppiä vaan :D

      Poista
    2. Kiitos Laura, tsemppiä todella tarvitaan! Se on kyllä totta, että moni pt-synnytyksistä päätyy lopulta kuitenkin sektioon. Pitänee pitää mieli avoinna sillekin vaihtoehdolle ja sitä ennen luottaa omaan kehoon. Jos synnytys käynnistyy luonnollisesti niin puollan alatietä ja jos ei meinaa itse käynnistyä niin sitten koen sen merkkinä suunnitellun sektion puolesta :P

      Poista
  4. Kaverilla oli sama tilanne. Lääkärit puhuivat ja puhuivat ympäri synnytykseen, mutta kun äidin lantio kuvattiin ja todettiin ahtaaksi. Puhuivat ja puhuivat ympäri sektioon. �� Sektioon päädyttiin, sekin tosin tapahtui viikko ennen leilkausaikaa kun äidiltä menikin vedet. �� Hän toipui siitä kyllä nopeasti. :) Oisin halunnut vesisynnytyksen, mutta ammeita ei ollut. Lääkkeetöntäkin ajattelin, muttakun sairaalassa olin puhissut jo kaksi yötä ja lopulta salissa vielä 24h, puudutteet tuntui oikein hyvältä idealta. ��☺ tsemppiä päätöksiin! Suomessa on onneksi turvallista synnyttää
    ��



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaot omasi sekä ystäväsi kokemukset ♥ Pitää tosiaan pitää mieli avoimena ja elää tilanteen mukaan. Kävin tänään kääntöyrityksessä joka oli sen verta kivulias, että sai mut miettimään kyllä uudelleen kantaani/toiveitani kivunlievitykseen :P

      Poista