Kun Dark Side Of Seoul Walking Tour osui silmään Viatorissa oli meidän pakko ostaa kävelyretki jo ihan silkasta mielenkiinnosta. Reilun kolmen tunnin kierros iltahämärällä kaupungissa, jolla on pitkä ja värikäs historia kuulosti enemmän kuin hyvältä ja siksi olin tosi onnellinen siitä, että odotukset myös palkittiin ja kävelyretki ylitti kirkkaasti kaikki odotukset - kukapa nyt ei rakastaisi hyvää kauhutarinaa! Tutustuminen Soulin pimeään puoleen oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista! :)
Kuulimme kuinka 1400- luvulla kuningas Taejong oli vihannut niin paljon edesmenneen isänsä kuningas Taejon toista vaimoa kuningatar Sindeokia, että näiden molempien kuoltua oli rakennuttanut sillan Sindeokin hautakivistä ja alentanut tämän historiankirjoihin kuningattaresta jalkavaimoksi. Luulisi, että tämä loukkaus olisi ollut jo tarpeeksi, mutta kuningas Taejongin viha oli niin voimakas, että hän repi Sindeokin kuninkaallisen haudan auki ja rakennutti sillan tämän hautakivistä - näin ihmiset kävelisivät aina hänen päältään. Hautakivien joukossa on myös Sindeokia esittävä kiveen hakattu kuva, joka on aseteltu väärinpäin ollakseen vielä epäkunnioittavampi. Gwangtongin silta on edelleen käytössä Soulia halkovalla Cheonggyecheon virralla sisältäen alkuperäiset hautakivet. Tarkkasilmäiset löytävät Sindeokia esittävän kaiverretun hautakiven sillan alta. Ainakin itsellä tämän kaiverretun kuvan näkeminen sai kylmät väreet kiirimään pitkin selkää.
1700-luvun puolivälistä löytyi myös karmean kohtalon saanut 27-vuotias kruununprinssi Sado, joka lukittiin isänsä käskystä elävänä puiseen riisitynnyriin odottamaan kuolemaansa. Toisaalta kruununprinssi oli tässä vaiheessa tappanut jo pitkän listan palatsin henkilökuntaa sekä yhden vaimoistaan ja hakannut lapsiaan, että ehkä nääntymiskuolema oli sekopäiselle prinssille ihan oikein. On myös esitetty teorioita siitä, että mielenterveysongelmista kärsinyt Sado olisi lavastettu syylliseksi ja näin kuollut poliittisen juonittelun seurauksena.
Historiallisista tarinoista siirryttiin koko ajan lähemmäksi nykyaikaa. Kävimme läpi ulkomaalaisille (Venäjä, USA) myytyjä tontteja, joissa tänä päivänä sijaitsi mm. suurlähetystöjä. Nämä maat myytiin aikanaan halvalla, koska kukaan paikallinen ei halunnut asua niissä - niiden uskottiin olevan kirottuja. Kävimme kurkkaamassa alueen jolle oli pääsy kielletty ja se oli visusti aidattu ilman mitään fiksua syytä. Meille kerrottiin, ettei valtio ole suostunut antamaan sen historiasta tarkempia tietoja tai syytä miksi alue on ollut aidattuna vuosikausia. Sen verran tiedetään, että alueen keskellä on erittäin vanha puu, jota käytettiin uskonnollisissa toimituksissa ja sen uskottiin olevan pyhä. Japanin iskiessä Souliin koko ympäröivä alue tuhoutui, mutta puu säilyi. Opas sanoi, että hänen ystävänsä oli käynyt läheisessä pilvenpiirtäjässä katsomassa aluetta ylhäältäpäin ja puun vieressä on edelleen nähtävissä jonkinlaiset rauniot.
Kaikista karmivin taisi kuitenkin olla mielisairaala, jonka potilaita näkemään tulleet omaiset käännytettiin kotiin aina milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Lopulta sairaalaasta ei enää vastattu eikä ovea ovattu ja niin poliisi hälyytettiin tutkimaan sairaala. Poliisien päästessä sairaalaan se oli täysin autio. Omistaja sekä henkilökunta olivat hävinneet ja potilaat jätetty oman onnensa nojaan. Suurin osa potilaista oli kuitenkin myös kateissa. Myöhemmin alueelle suunniteltiin toista rakennusta ja kaivaukset aloitettiin. Kadonneiden potilaiden ruumiit löytyivät mielisairaalan pihaan haudattuna.
Taksin suhatessa ohi oppaamme aloitti tarinan, jossa nuori pariskunta oli ottanut taksin, mutta päätynyt aivan eri reitille. Tyttö intti, että kuski oli menossa väärään suuntaan ja lopulta pariskunta halusi ulos autosta, mutta kuski ei päästänyt heitä pois. Tytön ja pojan onneksi taksi joutui pysähtymään liikennevaloihin jolloin tyttö pääsi pakenemaan ja viereen ajanut poliisi huomasi nuorenparin ahdingon. Kun kuski yritti karkuun, otti poliisi hänet kiinni ja tutkittuaan auton löytyi takakontista naisen ruumis. Opas kertoi, että kyseessä oli sarjamurhaaja joka valitsi uhrit asiakkaistaan. Tämän tapauksen jälkeen Koreassa kiellettiin pimeät taksit ja nykysin jokaisella kuskilla pitää olla lisenssi. Lisäksi takseissa on kamerat.
Taksin suhatessa ohi oppaamme aloitti tarinan, jossa nuori pariskunta oli ottanut taksin, mutta päätynyt aivan eri reitille. Tyttö intti, että kuski oli menossa väärään suuntaan ja lopulta pariskunta halusi ulos autosta, mutta kuski ei päästänyt heitä pois. Tytön ja pojan onneksi taksi joutui pysähtymään liikennevaloihin jolloin tyttö pääsi pakenemaan ja viereen ajanut poliisi huomasi nuorenparin ahdingon. Kun kuski yritti karkuun, otti poliisi hänet kiinni ja tutkittuaan auton löytyi takakontista naisen ruumis. Opas kertoi, että kyseessä oli sarjamurhaaja joka valitsi uhrit asiakkaistaan. Tämän tapauksen jälkeen Koreassa kiellettiin pimeät taksit ja nykysin jokaisella kuskilla pitää olla lisenssi. Lisäksi takseissa on kamerat.
Näiden historiaan ja rikoksiin liittyvien karmivien tarinoiden lisäksi meille tottakai kerrottiin ihan perinteisiäkin kauhutarinoita. Perinteisemmissä tarinoissa oli mukana kummituksia ja korealaisten omia "kauhuolentoja". Ihmiset tekivät mm. itsemurhia luullessaan, että he pystyvät esimerkiksi auton eteen juostessaan selkä edellä tappamaan selässään riippuvan / hartioillaan istuvan "pahan hengen" jne.
Kävelimme myös Seoulin pieniä syrjäkujia pitkin mihin ei missään nimessä olisi edes osattu eksyä ominpäin. Kävelyn aikana käytiin ostamassa katukojuista ruokaa ja ilmapiiri oli super rento ja mukava. Näiden syrjäkujien kiertelyn takia Seoulin kaupunki oli lakkauttanut tätä kävelyretkeä operoivalta firmalta tuen, koska kaupunki ei halunnut näyttää turisteille muuta kuin pelkkää kiiltokuvamaisemaa. Senkin takia tämä kävelykierros oli ihan paras, koska Seoulista todella näki monessa eri merkityksessä kaksi eri puolta!
Kierros päättyi sopivasti keskiyöllä ja me suunnattiin omia varjojakin säikkyen takaisin hotellille. Ei saatu millään unta ja päätettiin ottaa kahden aikaan yöllä rentouttava kylpy terassilla. Jutut meni jo niin levottomiksi, että naurettiin ihan järjettömän tyhmille asioille. En meinannut saada mun naurukohtausta loppumaan, joten siirryttiin terassilta sisälle ja hiukan sen jälkeen naurukin jo muuttui onneksi haukotuksiksi :)
Seuraavassa postauksessa kurkataan Etelä-Korean idylliseen pikku Ranskaan eli Petite Franceen! :)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti