PÄIVÄ LONTOOSSA OSA 7: NÄHTÄVYYDET, MIELENOSOITUS & KILPAJUOKSU LENNOLLE

Shoppailun jälkeen päivä oli mukava päättää Thames joen varrelta löytyviin upeisiin Westminsterin nähtävyyksiin: London Eye, Houses of Parliament, Big Ben, Lambeth Bridge & Westminster Abbey. Tässä vaiheessa meillä ei ollut vielä aavistustakaan millaisia vastoinkäymisiä eteen oli pian tulossa.

KOLME EPÄONNEN TOIVOMUSTA

Ennen reissua ajattelin, että vitsi miten kiva olisi nähdä Lontoon poliisit vermeissään. Westminster Abbeylle kävellessä totesinkin Nurrelle, että on se kyllä harmi kun ei yhtään poliisia ole kävellyt kadulla vastaan lähdön jo häämöttäessä. Westminster Abbeyn nurmikentällä kuitenkin oli meneillään jotain normaalista poikkeavaa - kymmenittäin mielenosoittajia ja sadoittain poliiseja. Koko kaupungin virkavalta näytti kerääntyneen kirkolle tai ainakin olevan tulossa sinne poliisien virratessa paikalle jokaisesta ilmansuunnasta. Se siitä kirkon tarkemmasta tutkiskelusta, pöh!

Mielenosoituksen syykin selvisi pian - valtio on ensi vuonna säästämässä väärässä paikkaa lakkauttamalla täysin vaikeasti vammaisten kotihoidon tuen. Ihmettelenkin suuresti todella voimakasta virkavallan läsnäoloa, kun mielenosoittajia oli silmämääräisesti reilusti vain alle sata.

Mielenosoituksesta johtuen koko keskusta oli tukossa. Meille tuli hiukan kiire, sillä Paddingtonista juna lentokentälle oli lähdössä viidenkymmenen minuutin päästä. Lähdimme hölkkäilemään Westminsterin metrikselle, josta oli tarkoituksena hypätä Central linjan metroon ja hurauttaa parissakymmenessä minuutissa Paddingtonin asemalle. Niin...avainsanat lienevät oli tarkoitus. Metro oli jo vartin myöhässä, kun aseman kuulutus toitotti koko Central linjan olevan pois käytöstä hetki sitten ilmenneiden sähkövikojen takia. Muilla metrolinjoilla emme päässeet asemalle suoraan ja niillä olisi vienyt vaihtoineen liian kauan meidän odotettua jo vartti metroa, joka ei ollut edes tulossa.

Tässä vaiheessa voin todeta, että kannattaa miettiä mitä toivoo. Jos poliisit ilmestyivät kuin taikaiskusta ilahduttamaan reissumme loppua sain myös kuin toivomuksesta tilanteen, jossa pääsimme kokeilemaan Lontoon taksia. Halusin Lontoon kuuluisan mustan taksin kyytiin, mutta en siinä tilanteessa, että juoksemme Lontoon kaduilla huitomassa taksia itsellemme olosuhteiden pakosta. Aikamme huidottuamme saimme kuin saimmekin cabin itsellemme. Matka Westminsteristä Paddingtoniin taittui vartissa ja kustansi noin £16, tosin jätimme taitavalle kuskille tipiksi kaikki loput puntamme.

Kerkesimme hyvin junaan ja olimme taas aikataulussa. Meillä jäi hyvin aikaa juoda kahvit ja koluta terminaalin myymälät läpi. Taululle vilkaistuamme näimme kuitenkin, että meidän lennon boarding oli parhaillaan sulkeutumassa! Sekunnin rannekelloani ja kentän seinäkelloa ihmeteltyämme tajusimme, että kelloni oli pysähtynyt ja meidän virallinen boarding oli sukeutunut jo viisi minuuttia sitten! Lähdimme juoksemaan kuin kaksi päätöntä kanaa kohti oikeaa porttia. Meitä vastaan hölkkäsi virkailija, joka tiedusteli olemmeko menossa Helsinkiin ja juoksimme tämä virkailija edellä lopun matkaa.

Muistutan tässä vaiheessa, että älä koskaan toivo todistavasi Heathrown arjesta kertovan tv-sarjan kaltaista jännitysnäytelmää! Portilla sain nimittäin kuulla olevani jo koneessa...siis minä koneessa...MITÄ!!?? Nurren lippu oli ok ja hän jäi odottelemaan mitä mun kanssa tehtäisiin. Paikalle ryntäsi tässä vaiheessa kymmenen aasialaista turistia, joita oltiin myös etsitty Helsingin lennolle. Myös heidän joukostaan kolme näytti olevan jo koneessa ja virkailijat hokivat paniikissa toisilleen koneen olevan ylibuukattu. Lentokoneen olisi pitänyt olla jo kiitoradalla, kun meille "koneessa oleville" tehtiin uusia lippuja koneesta löytyville vapaille paikoille.

Juostiin puolitäyteen meitä odotelleeseen bussiin, johon virkailija hölkkäsi vielä huutelemaan muutamien lippujen kanssa "Mrs. Makila!". Kaikki katsoivat kysyvästi aasialaista perhettä, joista kaikki puolestaan pudistelivat päätään. Lento oli jo vartin myöhässä ja ajattelin auttaa virkailijaa karjaisemalla: Onko täällä rouva Mäkelää! No kyllähän Mäkelän rouva löytyi ja bussi lähti tuhatta ja sataa konetta kohti.

Kaksoisolentoani ei - yllätys yllätys - Nurren viereiseltä paikalta löytynyt vaan paikka oli tyhjä. Nurre pyysi saisiko tyttöystävä vaihtaa takaisin omalle paikalleen hänen viereensä ja stuertti lähti kysymään lentoemoilta saanko vaihtaa alkuperäiselle paikalleni. Nurre ei olisi tätä muuten pyytänyt, kun kone oli jo myöhässä, mutta kaikki matti myöhäiset eivät olleet vielä asettuneet paikoilleen. Pääsin kuin pääsinkin omalle paikalleni ja kun kone puoli tuntia myöhässä rullasi kiitoradalle sisäistin vihdoin Nurren ja stuertin keskustelun. Loin Nurreen syvästi loukkaantuneen vaimon katseen "Ai mikä girlfriend?!!! " :P

Sellainen päivä meillä oli Lontoossa ja lopusta löytyi jo vähän dramatiikkaakin. Mitäs tykkäsitte? Oliko päiväreissun jako seitsemään postaukseen liikaa?