VOITTAJAFIILIS

Viime lauantai oli niin kiva, jännä ja ihana päivä etten muista sellaista vähään aikaan kokeneeni! Perjantaina vielä koitin päntätä varmuudeksi vähän katelaskennan kaavoja, koska en yhtään tiennyt mitä tehtäviä Mestarimyyjä kisassa tulisi eteen. Värjäsin siinä sähellyksessä kulmat ja pakkasin hotellilaukun valmiiksi aamua varten. Jännitys alkoi tuntumaan vatsassa jo sellaisena perhosten siipien sipaisuina.

Heräsin aamulla täysin vailla edellisen illan perhosia ja mulla oli jotenkin tosi seesteinen ja hyvällä tavalla varma olo - kävi kisassa miten vaan niin päivästä oli tulossa hyvä! Tiedättekö fiilis päivästä oli kuin Tuhkimossa...lintujen rääkyminen kuulostaa Tsaikovskilta ja oravat solmii sun kengännauhat lähtiessä. Mennessäni pesemään hampaita iski kuitenkin Lumikin paha kuningatar syndrooma kehiin "Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin"...yksi silmäys vessan peiliin ja huomaan, että olen UNOHTANUT PESTÄ KULMAVÄRIN POIS EDELLISENÄ ILTANA! OH FU**!! Jep. Mahtavaa! Siis kerrassaan upeeta...en oikein tiedä olisko mun pitänyt itkeä vai nauraa. Ja kulmakarvathan oli sitten ihan mustat eikä väri lähtenyt kirveelläkään pois...paitsi lopulta sain värin ihosta hinkattua tosi terveellisesti kynsilakanpoistoaineella.

T-paita & Bleiseri - DefShop* / Housut - Carlings / Kengät - Kookenkä
*saatu

Olin laittanut vaatteet valmiiksi jo edellisenä päivänä. Mietin pitkään haluanko näyttää rennolta vai semi siistiltä ja päädyin johonkin siltä väliltä. Siistin bleiserin alle ajattelin vielä viisi minuuttia ennen lähtöä valkoista pitsikauluspaitaa, mutta päädyin kuitenkin laittamaan vähän leikkisämmän t-paidan. Ja hyvä niin, koska olisin muuten näyttänyt ihan toimistotädiltä muiden kisailijoiden rinnalla. Tukka mun oli kuitenkin tarkoitus pistää löysälle nutturalle, mutta kulmakarvaepisodin jälkeen aikaa jäi vain nopsaan suoristusraudalla sutaisuun.

Messukeskuksessa suoritettiin ensin taitotesti, jossa palveltiin asiakasta lavastetussa asiakaspalvelutilanteessa. Sain tästä ihan ok pisteet mikä tarkoitti sitä, että minä ja yksi toinen kilpailija päästiin lavafinaalissa ratkomaan tehtäviä 20 sekuntia ennen kahta muuta kilpailijaa, kun taas yksi kilpailija lähti ratkomaan tehtäviä 20 sekuntia ennen meitä. Tein lavafinaalin ensimmäisen tehtävän monivalintakysymyksissä muutaman ihan tyhmän huolimattomuusvirheen, joista sain jäähyaikaa 10 sekuntia per virhe. Mutta ilmeisesti virheitä tekivät muutkin, sillä kirittyäni tokassa tehtävässä huomasin pian käyväni tiukkaa kaksinkamppailua voitosta! :D




Voitto meni todella täpärästi ohi, mutta olen silti tosi tyytyväinen hopeaan (ja palkintooni heheh)! Loppukiri oli niin tiukka - eroni voittajaan oli n. 30 sekuntia! Alkuun olin ehkä vähän huono häviäjä kun en voinut olla spekuloimatta tuomarin sähellyksen takia menettämääni aikaa ja sitä tosiasiaa, että lopulta viimeisessä tehtävässä aika ratkaisi - ei oikeat vastaukset. Toisaalta jos olisin ollut alussa skarpimpi kysymysten lukemisessa niin olisin välttänyt turhat jäähyt. Näitä tällasia juttuja on turha jossitella, mutta väkisinhän niitä jää kelailemaan. Mutta ehkä juuri tästä syystä mulla on hopeastani ihan voittajafiilis :D Kisan jälkeen muuten tajusin, että jännitys oli ollut kuitenkin jollain tasolla läsnä, koska jääkylmiin käsiini alkoi veri virrata kunnolla heti kisan päätyttyä :P

Ensimmäisen sijan palkinto eli opintomatka Japaniin olisi ollut ihan hieno kokea, mutta toisaalta saamani toisen sijan palkinto 700€ + 150€ lahjakortti ei sekään kauheasti kalpene ensimmäisen palkinnon rinnalla :P Mietin itseasiassa ennen kisaa voisinko taktikoida itselleni toisen sijan ensimmäisen sijasta jos sellainen tilanne tulisi eteen, mutta eipä tommosia edes kerennyt kisassa miettimään eli toinen sija nyt vain tuli luonnostaan. Ja vitsi miten ihanasti mun äitinikin sanoi "Tuo hopeasija oli sulle tarkoitettu, kun ei tommonen valmismatka olis ollut sua varten." Ja äidithän on aina oikeassa - olen ehdottomasti omatoimimatkailija :P Rahat siirtyneekin säilöön seuraavaa pidempää Etelä-Korea - Japani - Singapore akselille suuntautuvaa reissua varten. ♥ 

Kiitos teille ihanuuksille tsemppaavista kommenteista - kisapäivänä olin ihan liekeissä :P ♥ 
 

2 kommenttia :

  1. Voi ihanaa onnea <3 Hopea ei todellakaan ole häpeä ja upea palkinto! :) Mietin just lauantaina, kun tulin junalla takaisin Helsingistä, että kuinkahan se Kitty siellä kisassa pärjää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, no ei ole ei :D Ja sitä pitäisi pitäisi aina muistaa se tie minkä on jo kiivennyt pelkästään päästäkseen finaaliin asti :) Mäkin itseasiassa mietin, et nyt se Laura siellä aloittelee Blogger's Daytä kun mun kisani oli alkamassa - olis ollut niin kiva päästä sinne! Tuntuu et aina kaikki kivat tapahtumat menee päällekäin :/

      Poista