Nurressa tykkään just siitä, että tällasilla pienillä eleillä se saa mun päivän muuttumaan paremmaksi. Esimerkiksi tiistaina oli jälleen kyse kahvista ja kuinka mä aina keitän sitä ja tuon herralle kupin naaman eteen, että olis ihan kiva jos mullekin joskus tarjoiltaisi :P Eilen sitten kun tulin töistä kotiin ja avasin kotioven seisoi Nurre odottamassa eteisessä ihanasti tuoksuvan kahvikupin kanssa! Voitte arvata kuinka tyytyväisenä menin kahvin kanssa kirjoittelemaan Liebster Award -postausta!♥
Näitä pieniä huomaavaisuuden eleitä arvostan siis kovasti, mutta välillä eteen tulee muunlaisiakin pieniä ylläreitä Nurren osalta. Joskus ne saa mut raivon partaalle (kaksi päivää ennen matkaa "mulla ei muuten ole passi voimassa") tai samaan aikaan ratkeamaan naurusta ja ihmetyksestä (oli nauhottanut todisteen siitä, että kuorsaan) ja sitten on näitä pieniä juttuja jotka huomaan ihan vahingossa ja voin vain pyöräytellä silmiäni ja nauraa päälle (oltiin mun tietämättä ties kuinka kauan "paskat naapurit" meidän taloyhtiön verkkonäkymässä).
PS. Ollaan edelleenkin ne "Paskat Naapurit" :P Mut onneks ei sentään "Paskat Naapurit huoneistosta x" niin kehtaan vielä ehkä moikatakin naapureita.
:DD Paskat naapurit, toihan on hei hyvä idis! ;D
VastaaPoistaMä rakastan yllätyksiä (siis hyviä yllätyksiä :D) ja mies välillä yllättääkin ihanasti. Ja ne voi olla just noita arjen pieniä tekoja ja eleitä, joskus tietty isompiakin juttuja. <3
Hei ja kiitos vielä Awardista ja haasteesta! :)
Haha, ajattelin et olisko naapurit lähtenyt mukaan tähän "nimikisaan", mut edelleen siellä komeilee make77 ja kumppanit :P
PoistaYllätykset on kyllä kivoja siis just ne positiiviset tietysti :D Oli kiva haastaa sut, innolla odotan mitä keksit niihin! :D
Tää oli kiva postaus, kirjoitus sai väkisinkin hymyn huulille :). Ihana ja hömelö mies sinulla :). Pienet asiat kyllä merkkaa niin paljon, just esimerkiksi se, että toinen tuo edes joskus sinulle kupillisen kahvia pyytämättä.
VastaaPoistaItse olin viime vuonna käymässä Tampereella teatterissa ja kotiintulo meni todella myöhäiseksi. Kirosin jo mielessäni, että vielä on hirveästi hommaa kotona ennen kuin pääsee nukkumaan. Vessan peilistä löytyi kuitenkin vaaleanpunainen Post it-lappu, johon mieheni oli raapustanut: "putsasin kissanhiekan ja ruokin kissat, rakastan sua". Pieniä juttuja, mutta oli ihana tietää, että toinen oli ottanut minut huomioon ja tehnyt edes jotain pientä, että pääsisin mahdollisimman nopeasti nukkumaan :).
Haha, on se kyllä sellanen jekkuilija :P Ja ihan niinkuin sanoit niin vaikka ele olisi miten pieni tai arkinen niin sen takana oleva ajatus saa väkisinkin iloiseksi - tuntuu kivalta kun toinen huomioi ja haluaa ilahduttaa :)
PoistaAww, ihana mies! Just tollasilla hetkillä ne pienet pienetkin jutut on kullan arvoisia :)