RYHMÄHAASTATTELUN IHANUUS JA KAMALUUS

Olen tässä jo noin puolen vuoden verran selannut itseäni kiinnostavia kokoaikaisia työpaikkoja, sillä tällä hetkellä osa-aikainen 30h/vko alkaa jo mulle riittää. Tämä on tietysti ollut tosi kiva järjestely tähän mennessä siinä mielessä, että harrastuksille ja muulle on jäänyt enemmän aikaa. Varjopuolena matkustelu on tällöin jäänyt vähemmälle eikä säästöjä ole syntynyt kasvamaan tilille. Jos pidemmällä tähtäimellä miettii niin myös eläkettä kertyy näillä tunneilla liian vähän.

Viimeisestä blogikirjoituksesta on vierähtänyt jo viikko, joka johtuu ihan siitä, että olen henkisesti valmistautunut ryhmähaastatteluun lukemalla kirjoja, jotka vei aika tehokkaasti ajatukset pois uudesta jännästä kokemuksesta. En nyt tässä vielä paljasta minne olen hakenut, mutta tunkua sinne on ollut. Kyseinen liike avataan vasta kesän lopussa ja eri tehtäviin firmalla työpaikkoja oli tarjolla muistaakseni noin kuusikymmentä. Näitä kuuttakymmentä paikkaa haki noin 1600 hakijaa, joista kutsun ryhmähaastatteluun sai 140. Olin tosi innoissani kun sain kutsun haastatteluun, vaikka myönnän tuijottaneeni puolisen minuuttia hirviösanaa ryhmähaastattelu ja ehkä kokonaisen minuutin sen kestoa - 3,5 tuntia. Ensimmäisestä haastattelusta jatkoon päässeille oli tiedossa vielä toinen ryhmähaastattelu... kestoltaan reilut viisi tuntia.

Meidät jaettiin noin kymmenen hengen ryhmiin, joissa oli mukana myös osastovastaaviksi hakevat hakijat. Tarkoituksena oli käydä eri haastatteluhuoneissa oman ryhmän kanssa, jossa oli aina uudet haastattelijat ja uusi tehtävä. Meidän piti mm. miettiä esimiehen tärkeimpiä ominaisuuksia ja päästä niistä yhteisymmärrykseen tietyssä ajassa. Tehtävät koskivat pitkälti mm. reklamaatioiden hoitamista, asiakastyytyväisyyttä ja sitä miten meidän mielestä saadaan liike erottumaan muista edukseen. Päivä oli tosi rankka mulle ainakin henkisesti, kun piti olla koko ajan skarppina, että saa oman mielipiteensä johonkin fiksuun väliin niin, ettei puhu kenenkään päälle. Jokaisen tehtävän lopuksi haastattelijat kysyivät randomisti ihmisiltä erikseen vielä asiaa sivuavia lisäkysymyksiä. Skarppina oli siis oltava jo siksikin, ettei missään vaiheessa tiennyt mikä random kysymys lankeaa juuri itselle. Päivän lopuksi oli vielä lyhyt yksilöhaastattelu, jossa peruskysymysten lisäksi näyttelin myyjää ja haastattelija asiakasta, kerroin harrastuksistani englanniksi ja koska menin sanomaan ruotsinkielen kohdalla, että valitettavasti osaan japaniakin enemmän niin jouduin siinä lausumaan myös vähän japania :P

Olin ihan rättipoikkikuollut (jep uusi yhdyssana), kun pääsin kotiin ja nukahdin samantien, vaikka mulla oli treenikin siltä päivältä tekemättä. Heti herättyäni aamulla mietin jo, että mitenhän siinä haastattelussa oikein kävi. Kurkkasin sähköpostin vain huomatakseni, että olin päässyt jatkoon, hurraa! Samantien kuitenkin iski ahdistus viiden tunnin ryhmähaastiksesta, joka oli jo seuraavana päivänä. Ajattelin kuitenkin, että jos nyt tämän duunipaikan saan niin voin sanoa kyllä ansainneeni sen tällä haastattelun määrällä :P

Tänään koitti sitten se jännä tokan haastiksen päivä, kun alkuperäisestä porukasta olikin enää puolet jäljellä. Meidät pyydettiin pihalle ja jaoimme itsemme ohjeen mukaisesti neljän hengen ryhmiin niin, että kaikilla ryhmillä olisi tasapuoliset mahdollisuudet voittaa. Emme tienneet tässä vaiheessa mistä olimme kisaamassa. Sisällä se sitten selvisi, kun eteemme ilmestyi pussillinen Legoja! Siis Legoja! :D Kilpailimme siitä mikä ryhmä saa rakennettua pisimmän pystyssä pysyvän tornin kahdessa minuutissa. Suunnitteluaikaa meillä oli kymmenisen minuuttia. Mielestäni tämä oli hyvä tehtävä alkuun, kun ryhmässä olevat ihmiset eivät olleet edelliseltä päivältä tuttuja. Lisäksi tässä varmasti seurattiin meidän ryhmätyöskentelytaitoja. Koko viisi tuntia arvioimme itseämme ja toisiamme erilaisten tehtävien muodossa mm. jokainen ryhmä esitti aamupalaverin ja muut antoivat palautetta. Haasteellisimmaksi koin tehtävän, jossa piti kaikkien edessä kertoa oman ryhmän jäsenistä heille heidän hyvät ja huonot (kehitettävät) puolensa tämän päivän perusteella. Lopuksi oli vielä lyhyt yksilöhaastattelu, joka tuntui kyllä päivän helpoimmalta osalta jostain kumman syystä :P

En ole ikinä aikaisemmin "joutunut" ryhmähaastatteluun, mutta nyt on sekin koettu. En ehkä koe olevani parhaimmillani ryhmähaastattelussa, sillä jännittäessä saatan vaikuttaa suorastaan ylisosiaaliselta vaikka todellisuudessa mua jännittää niin, että vatsaan ja päähän sattuu tai voin jopa pahoin. Ryhmähaastattelun sosiaalinen tilanne ei mua niinkään jännitä vaan se, että pelkään mokaavani homman jotenkin. Olen luonteeltani ns. ylisuorittaja, joka on itsensä pahin kriitikko ja jos huomaan tehneeni tai sanoneeni jotakin minkä jälkikäteen muuttaisin saatan märehtiä asiaa viikonkin. Kaikesta jännityksestä huolimatta jos ei nyt paikka osuisikaan kohdalle jäi mulle tästä tosi kiva uusi kokemus ja koko hakijatiimi oli niin mahtavaa porukkaa, että meillä oli jo alusta lähtien koko poppoon kesken hyvä tsemppi päällä ja huumori lensi. Tämän haastattelurumban jälkeen voin rehellisesti sanoa, ettei kyllä enää mikään haastattelu jännitä nyt tai tulevaisuudessa. Ryhmähaastattelu oli ehdottomasti kokemus, joka totisesti ravisteli mun mukavuusalueen rajoja - ja hyvä niin!

Laittakaahan tekin siellä mulle peukut pystyyn! Mä NIIN haluan saada itselleni paikan siihen mahtavaan duuniporukkaan, joka tuosta ryhmästä syntyy!  ^_^

kuva