KULMAKARVATON AASI

Onpa ollut taas sellanen viikko, että hellurei. Meillä käy aikuisten asiakkaiden lisäksi töissä myös paljon pieniä asiakkaita ja välillä itsekseni myhisen tyytyväisenä, kun saan parivuotiaalta pojalta yllättävän halihyökkäyksen. Sitten on taas päiviä, kun lapsilla ei ole mitään suodatinta ajatusten ja ulosannin välillä tehdessään ihan vilpittömän ilahduttavia kovaäänisiä huomautuksia.

"Isi, isi eiks toi täti kuulostakin ihan siltä mummin aasilta!?"

Kun vihdoin tunnen olevani elävien kirjoissa keuhkoputkentulehduksen jäljiltä (kauheasta
yskästä huolimatta) voin kai olla onnellinen, että kuulostan aasilta enkä suinkaan näytä siltä.

 "Äiti, miks tolla tädillä ei ole kulmakarvoja?"

Pieni salainen vilkaisu peiliin saa minut havahtumaan siihen, että
tosiaan kulmakarvoistani on tainnut kestoväri haalistua jo viikko sitten.

"Sul on täti kivasti noi hiukset! Mullaki oli tollee tukka, ku olin neljä."

Se niistä leteistä.

Tänään sitten päätin värjätä ne kulmakarvat pitkästä aikaa. Tein vähän ruokaa, bongailin kivoja matkakohteita, viikkasin pyykit ja....ei ei EI! Ne kulmat! Kolmen tunnin vaikutusajan terveellisyys on sivuseikka siihen nähden, että huomenna näillä mörön kulmakarvoilla kirpoaa varmasti viikon parhaimmistoa.