MESTARIMYYJÄ?

Olen tiedättekö todennut tässä viime vuosina, että minä itse olen itseni suurin este. Mitä teen kun uusia haasteita ja mahdollisuuksia kehittyä ilmenee? Jänistän. Olen mennyt mahdollisesti sata lasissa hyvinkin kuoppaista tietä eteenpäin ja sitten kun vihdoin saan tilaisuuden näyttää taitoni niin jarrutan, pakitan ja kurvaan vähintään tuhatta ja sataa pois paikalta - voi miksi!!? Näin mulle on käynyt mm. Mestarimyyjäkisassa, jonka semifinaalipaikasta olen kieltäytynyt kahtena vuonna peräkkäin. Tänä vuonna semifinaalivaihetta ei ollut, mutta sen sijaan tenttejä oli enemmän ja ne olivat vaikeampia. Ei sinänsä ihme, koska pääpalkintona on matka - ah niin ihanaan - Japaniin eikä muidenkaan finalistien tarvitse tyhjin käsin lähteä.

"Hei kuule onnea! Oot saavuttanut paikan Kookenkä-kisassa viiden Mestarimyyjäfinalistin joukossa!" kuului puhelimen toisesta päästä pari viikkoa sitten. Olin alkuun ihan sekaisin onnesta, mutta pian melko ristiriitaisissa tunnelmissa, kun multa kysyttiin otanko finaalipaikan vastaan. Mun olisi tehnyt mieli sanoa jälleen ei kiitos, mutta mieleni sopukoissa joku pieni ääni huusi, että tulen katumaan jos en edes yritä. Tästä rohkaistuneena otin paikan vastaan ja puhelu päättyi. Sain hetken kuluuttua sähköpostiini linkin, jonka kautta mun piti vielä hyväksyä finaalipaikka. Kisapäivän ohjelmaa selatessa aloin taas jänistää...

Tämän jatkuvan "pakenemisen" selättämiseen oli vain yksi ainoa lääke - ymmärtää mistä se johtuu ja puskea mukavuusrajojen yli. Puolen tunnin intensiivisen itsetutkiskelun päätteksi totesin, että esiintyminen ei jännitä mua tippaakaan, mutta pelkään epäonnistumista. En halua epäonnistua missään - se on mielestäni maailman kauhein tunne ja kammoan sitä yli kaiken. Ainoa vaan, että elämässä moni hyvä tilaisuus voi jäädä välistä jos ei ota epäonnistumisen riskiä. Siinä koneella istuessani sain opettajaltani sähköpostin, joka sisälsi palautteen viime tunnin videoinnista - ja vitsit miten hyvään saumaan se tulikin.

"Hei, tässä viestinnän videoinnin palaute: Sinussa on erityistä lavakarismaa. Energinen, eloisa, draivikas. Käden liikkeet tehostavat vakuuttavaa puheilmaisua. Hyvä kontakti ”yleisöön” ja "kollegaan". Laaja-alainen katse. Hymy valaisi puhettasi koko esityksen ajan. Vakuuttava ote! Jatka samaan malliin."

Opettajan viestistä sain ihan uudenlaista uskoa itseeni ja painoin pelottavan maagista linkkiä kisapaikkani vahvistamiseksi.

Finaali pidetään Helsingin messukeskuksessa reilun kahden viikon päästä, joten en voi sanoa, etteikö mua jännittäisi! Osallistun aamupäivällä ensin taitokokeeseen, jonka jälkeen alkaa lavafinaali. Lavafinaali on osuus joka mua kisassa jännittää eniten (esim. kompastun johtoon ja lennän lavalta alas), mutta olen nyt jo onneksi enemmän innoissani kuin kauhuissani. Ensimmäinen sija on tietysti se jota lähden tavoittelemaan (koska JAPANI!!!*__*), mutta toisen sijan palkinto 700€ ei sekään olisi yhtään huono näin joulua ajatellen :P Kaikki "huonommatkin" sijat palkitaan rahapalkinnoilla, joten oikeastaan kaikki finalistit ovat jokatapauksessa voittajia. Viimeinen sija on kuitenkin sellainen mitä EN halua ja heitän vaikka kärrynpyöriä ja piruetteja hämätäkseni tuomareita, haha.

PS. Ja hei toinenkin iloinen juttu, nimittäin blogini on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi lifestyle-blogiksi Indiedaysin blogiäänestyksessä! Indiedays arpoo kaikkien äänestäneiden kesken kaikkea pientä kivaa, joten eikun äänestämään! :)