MAYDAY!

Tulin just kolme tuntia kestäneeltä aikuisopiskelijoiden "tutustumisristeilyltä" *syvä huokaus* ja en kuulkaa edes tiedä mistä mun tää vuodatus pitäisi aloittaa.

Lähdetään nyt vaikka liikkeelle siitä, että aloitin syyskuun alussa näyttötutkintoon valmistavan liiketalouden ohjauskoulutuksen. Lyhyesti tämä käsittää muutamaa lähipäivää viikossa ja etäopiskelua verkossa. Mun luokkani koostuu siis iältään 20-50 vuotiaista miehistä ja naisista joilla on jo alan työpaikka, mutta koulutus puuttuu. Jo viime viikon orientaatiopäivillä luokkahenki oli katossa (huomaa vahva sarkasmi) ja jos mulla oli vielä tänään aamulla uskoa siihen, että kyllä tästä vielä hyvä porukka tulee niin ei ole kyllä enää.

Koulu oli järjestänyt meille saaristoristeilyn yhdessä matkailualan aikuisopiskelijoiden kanssa. Tosi kiva idea eikö?!! :D Muutama luokaltani oli jo ennakkoon ilmoittautunut risteilylle ja porukka sai vielä risteilyä ennen muistutuksen, miten hyvä tilaisuus tämä on tutustua muihin opiskelijoihin (orientaatiopäivät kun oli olleet täyttä asiaa eikä tutustumiselle jäänyt aikaa).

Saavuin paikalle vain huomatakseni, että OLIN AINUT meidän luokalta ts. edustin yksinäni koko liiketalouden puolta. Nekin jotka olivat ilmoittautuneet lähtevänsä mukaan olivat peruneet viime hetkellä. No ei siinä mitään ilmaset pullakahvit kauniissa merimaisemissa kelpaa aina, mut vähän lähti pohja risteilyn tarkoitukselta. Meidät jaettiin randomisti eri pöytiin ja mun onni oli, että sain kivat ryhmäläiset matkailun puolelta. Ajattelin optimistisesti, ettei toivoa ole vielä menetetty.

Pelastusrengas alkoi kuitenkin hyvin nopeasti näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun monotonisen saaristo- oppaan ääni kajahti mikkiin. Pöytäryhmäläisten kanssa oli todella vaikea puhua, kun opas keksi joka he***tin kivestä ja laiturista ERITTÄIN kiinnostavia historiallisia seikkoja. Eli se siitä matkailupuolen opiskelijoihin tutustumisesta.

Tämän jälkeen oli vuorossa ihan oikein kunnon ryhmätehtävä! Voitte oikein kuvitella kuinka meidän ryhmähenki nousi täytellessä lomaketta "Kuinka monta kirkkoa näkyy Suomenlinnan laiturilta?" ja "Mikä on koulutehtävien palautusjärjestelmän lyhenne?"!!!! o.O Tässä vaiheessa mietin, ettei tämä tästä voi enää pahemmaksi mennä kunnes... ahaha apua en kestä, ette ikinä usko nimittäin... oli RYHMÄLAULUN AIKA!

"On Mikkiiiiii meeeereeeelleee lääähteeenyyyyt piiiikku kaaarnaaapuuuurreeellaaaaan...!". Meidän ylitse lensi potentiaalisen näköinen lentokone ja ajattelin et nyt mua tullaan pelastamaan, mutta ei...siirryttiin seuraavaan lauluun joka oli sitten vanha kunnon tunnelmankohottaja OOLANNIN SOTA. Pokan totaalinen pettäminen oli hyvin lähellä kuulkaa ja mun oli pakko lopulta siirtyä paatin aurinkokannelle miettimään kuinka mun piti tutustua tällä risteilyllä muihin opiskelijoihin, mutta josta mulle jäi käteen Viipurinkiven sijainti ja Oolannin sodan kertis -_-'

Olin jo livistämässä ensimmäisenä pois paikalta saadessani jalkani tukevasti Kauppatorin kivetykselle, mutta eihän tämä kiva tapahtuma nyt voinut loppua ilman huippu hauskaa loppukevennystä! Keskellä Kauppatoria jokainen ryhmä esitti vielä omakeksimän ylistys runon/laulun/pantomiimin (xD!!!) oppilaitoksesta muille ryhmille (ja innokkaille japanilaisille turisteille)...

Enää mun pitää keksiä joku hieno stoori luokkalaisille, että mistä kaikesta ne jäi paitsi - ehdotuksia anyone? xD