SUKELLUSTA & SNORKLAUSTA GILIN SAARILLA OSA 2/2

Tämä postaus on erityisesti suunnattu sinulle joka olet kiinnostunut millaisia näkymiä pinnan alta löytyy ja kenties mietit millaista on sukeltaa ja mitä sukelluskurssilla tehdään. Koska kuvia ja tekstiä on paljon olen jakanut tämän postauksen kahteen osaan. Tämä toinen osa sisältää omia fiiliksiä ja kokemuksia PADI Open Water Diver kurssista. Kurssin suoritimme englanniksi. Jos et lukenut vielä ensimmäistä osaa pääset lukemaan sen klikkaamalla alla olevaa linkkiä.

Sukellusta ja snorklausta Gilin saarilla osa 1, KLIK!

keskimmäinen kuva: Pinterest

Kun sukelluskamat laitettiin päälle ja oli aika mennä pelkästään pinnan alle uima-altaaseen mulle iski pieni paniikki, että apua en tiedä pystynkö mä sittenkään tähän. No pystyinhän minä ja kokemus oli kaiken panikoinnin arvoinen.

Miksi sitten jo altaassa alkoi mennä pupu pöksyyn? Regulaattorin kautta hengittäminen tuntui aluksi hyvin työläältä ja tuntui, ettei happea saanut tarpeeksi. Tähänkin tottui suht nopeasti, kun keskittyi vaan hengittämään tasaisen rauhallisesti ja viimeisenä avainsana: hitaasti. Meressä sukeltaminen saattaa tuntuakin alkuun vähän astronauttimaiselta poukkoilulta jos haukkoo henkeä liian nopeasti/hengittää epätasaisesti. 

HARJOITTELUA ALTAASSA & TESTEJÄ MERESSÄ

Periaatteessa nämä oli tosi rauhottavia koska opeteltiin toimimaan vaaratilanteissa ja ehkäisemään niitä. Käytännössä oli myös hauska huomata, että 18 metrin syvyydessäkin pystyit yskiä, haukotella (okei, myös röyhtäistä, haha) eikä hikkakaan haitannut. Tehtiin me muitakin testejä, mutta tässä ne jotka ovat jääneet mieleen. 

Vanessa (keskellä) opettaa uusia sukellusopeja.

Uintitesti ja käsimerkit

Ihan ensimmäiseksi suoritettiin uimatesti altaassa jossa meidän piti uida 200 metriä. En tiedä onko mulla jotenkin huono kunto vai mitä, mutta mulle tuli ihan kuuma moisesta räpiköinnistä.
  
Käytiin myös ennen altaaseen menoa läpi käsimerkkejä. Näistä käytetyin on tuo "Ok? Ok." Eli sama käsimerkki toimii kysymyksenä ja vastauksena. Merkkiä käytetään kun tiedustellaan onko kaikki hyvin, mutta sitä voi myös käyttää varmistamaan, että asia on ymmärretty esim. altaassa Vanessa/Dan näytti mitä tehdään ja näytti "Ok?" käsimerkkiä johon me vastasimme samalla merkillä "Ok."sen merkiksi, että olimme ymmärtäneet mitä tehdä.

Olenkin nyt koonnut tähän alla olevaan kuvaan vaaleansiniseen laatikkoon käsimerkit joita käytimme itse sukelluksen aikana ja tummansiniseen ne joita Vanessa ja Dan käyttivät ohjatessaan meitä. Vaaleansinisessä laatikossa olevat ovat siis sellaisia merkkejä joita todennäköisesti voi joutua käyttämään ja ne olisi hyvä opetella ulkoa jo ennen kurssia. Tummansinisessä ovat ne merkit, joita sukellusopettaja todennäköisesti käyttää ja niitä pitäisi pystyä ymmärtämään. Tekstit olen kirjoittanut suomeksi, mutta jos ne haluaa opetella englanniksi löytää ne helposti googlaamalla hakusanoilla padi hand signals.

Itse jouduin käyttämään mm. paineentasausongelmista ja kylmyydestä kertovia käsimerkkiä. Ei ehkä heti ajattelisi, että 28 asteisessa merivedessä voisi tulla kylmä puolimärkäpuvun kanssa, mutta meidän oli pakko nousta mun takia pintaan, koska värisin ja sormista alkoi olla tunto pois. Luulen tämän tosin johtuneen siitä, etten liikkunut tarpeeksi, kun virta vei niin hyvin eteenpäin.

Sukeltaessa meiltä kysyttiin käsimerkein myös jäljellä olevan ilman määrää, jonka ilmaisemiseen onkin sitten omat merkkinsä ja ne kerkeää kyllä opetella kurssilla. Jäljellä olevan ilman näki helposti pullon mittarista, joka meillä ainakin roikkui vatsan seudulla.

Lutwalan pirtsakka "Little V" halusi ottaa kuvia kanssani - olin kuulemma nätti. Mielestäni näytän kyllä joltakin jättiläisalbiinolta. / Sukellusmanuaalin pänttääminen ei tuntunut työläältä, kun sen pystyi tehdä rannalla meren kohistessa vieressä.

Regulaattoriin liittyvät testit

Harjoiteltiin altaassa ja tehtiin meressä testi, jossa otetaan regulaattori pois suusta ja kalasteltiin se kädellä takaisin. Tämän lisäksi harjoiteltiin hengittämistä rikkinäiseen regulaattoriin, josta ilmaa tuli jatkuvalla syötöllä. Piece of cake. Testejä tehtäessä tuntui hyvin epätodennäköiseltä, että regulattori voisi lähteä suusta kesken sukelluksen, mutta kas vain eiköhän tämäkin sitten koettu. 

Sukeltaessa kahdeksassatoista metrissä ajauduttiin Nurren kanssa liian lähelle toisiamme (veden alla etäisyydet vääristyvät) ja Nurre huitaisi vahingossa regulaattorin pois mun suusta ja osui maskiin niin, että se hörpääsi vähän vettä. Hyvällä tuurilla olin just hengittämässä ulos enkä sisään, mutta olis tehny kyllä mieli antaa vähän räpylästä sille, haha. Onneksi oltiin harjoiteltu jo altaassa ja meressä millä käden liikkeellä regulaattorin saa napattua takaisin vaikka se ajelehtisi ilmaletkun päässä pullojen takana näkymättömissä. Olin ajatellut, että tämmöinen ois just mun pahin kauhuskenaario, mutta kaikki meni jotenkin ihan oppikirjan mukaan. Siinä vaiheessa, kun en olis pystynyt enää pidättämään hengitystä olisin kalastellut jo monet kymmenet regulaattorit ja pulloon on muutenkin myös kiinnitetty toinen regulaattori hätätapauksia varten.

Hapen loppumiseen liittyvät testit

Tämä ei käsittääkseni ollut mikään oikea kurssiohjelmaan kuuluva testi. Vanessa kuitenkin halusi meidän tietävän miltä tuntuu, kun tankista loppuu happi. Tämä tehtiin altaassa ja tarkoitus oli, että uimme ympäri allasta ja huomaamattamme meidän tankit käännetään kiinni. Mietin jo, että kuinka kauan mun pitää oikein täällä uida ympyrää, kun sitten aloin huomata miten joka henkäisyllä happea oli vähän työläämpi saada ja tunsin, kuinka joka henkäisyllä se oli jotenkin ohuempaa. Mulla olikin aikaa tässä hyvin reagoida ja mennä huitomaan kaverille, että ilma loppu saanko sulta vararegulaattorin. Rakas mieheni Nurre taas hengitti huomattavasti nopeammin, eikä kerennyt huomaamaan hapen loppumista - se vain loppui kuin seinään ja Nurre ponkaisi pinnalle. Tämä minusta korostaa hyvin sitä kuinka tärkeää hidas tasainen hengittäminen on.

Meressä suoritettiin kuitenkin allasharjoittelun pohjalta testi jossa ilma "loppui" ja kaverilta piti ottaa vararegulaattori jonka jälkeen varmistettiin käsimerkeillä, että kaikki on ok ja noustiin yhdessä pintaan. Harjoiteltiin myös altaassa hätätapauksia varten ylösnousua yksin (CESA). Kurssilla oppi sen, ettei sieltä syvyyksistä voi ihan miten tahansa vaan ponkaista ylös tai muuten seuraukset voivat olla hyvinkin vakavat.

Maskiin liittyvät testit - pieniä kauhunhetkiä

Maskin ottaminen pois & laittaminen takaisin päähän oli mulle se pahin testi. Mulla tuli altaassa nenän kautta vettä maskia päähän pistäessä ja nooh...olo oli kuin hukkuvalla (onneksi sukellusopettaja oli testin aikana koko ajan vieressä ja pystyi rauhottamaan jos paniikki alkoi iskeä). Jouduin pitämään vielä silmiä kiinni, koska en vaan ole ikinä pystynyt pitämään niitä auki veden alla saati sitten erittäin suolaisessa merivedessä.  Altaassa sain jotenkin suoritettua uinnin ilman maskia mihin olin tosi tyytyväinen.

Ja eikun suorittamaan sama testi meressä. Oltiin sukellettu noin 40 minuuttia kun noustiin viiden metrin syvyyteen tekemään testejä. Sain maskin pois päästä ja kaikki meni hyvin kunnes maski piti laittaa takaisin päähän. Mulla tuli vaan jatkuvalla syötöllä vettä nenän kautta, en pystynyt hengittämään kunnolla ja menin paniikkiin. Tuntui, etten saa enää happea ja hukun jos en nouse pintaan. Vanessa kuitenkin otti mua hartioista ja piti paikallaan enkä päässyt mihinkään. Tajusin siitä, että mulla ei oikeasti ole mitään hätää ja koitin rauhottua. Nappasin nenästä kiinni lopettaakseni veden tulon, yskin vedet pois ja sain taas happea. Kesti useamman minuutin kunnes uskalsin ottaa näpit nenältä pois, mutta sain kuin sainkin maskin päähän ilman samanlaista vesiryöppyä. Voi arvaatteko jouduinko suorittamaan tämän testin uusiksi heti iltapäivän sukelluksessa! Voi kyllä! Mutta tajusin onneksi virheeni ennen testiä. Virheeni oli ollut se, että kallistin päätä liikaa taaksepäin maskia päähän laittaessani, jolloin vesi pääsi valumaan vapaasti nenän kautta kurkkuun. Toisella kertaa kaikki meni hienosti :)

Harjoiteltiin myös maskin tyhjentämistä vedestä altaassa ja meressä. Oli aika jännää miten veden alla maskin alaosaa nostamalla ja puhaltamalla nenän kautta ilmaa sen sai tosiaan tyhjennettyä.

 

Suunnistustesti

Opeteltiin sukelluskompassin käyttöä altaassa. Meressä suoritettiin testi, jossa Vanessa antoi meille suunnan ja kompassin avulla meidän piti löytää takaisin samaan paikkaan missä Vanessa oli ollut. Hän siis vaihtoi ovelasti paikkaa kun uimme poispäin. Tämä oli aika helppo testi vaikka olen ihan surkea suunnistaja.
  

KURSSIN SUORITTAMINEN ENGLANNIKSI

Jos ei sanat boyancy, ascent, descent, inflate, deflate, hose, sinus tai current sano vielä mitään niin tämän kurssin jälkeen ne on kyllä tuttuja juttuja. Sukellussanasto ei ollut itselleni ennalta tuttua, mutta jotenkin sen vaan oppi siinä samalla. Kun kurssin käy englanniksi on myös helpompi jatkossa sukeltaa ulkomailla kun tietää termit englanniksi.

Ainoa miinuspuoli kai on etten tiedä kaikkien sanojen suomenkielistä vastinetta esim. Regulator overflow tarkoittaa sitä, että regulaattori on rikki niin, että siitä tulee jatkuvalla syötöllä ilmaa. Kai sillekin on jokin oma sanansa suomenkielessä. En osaa myöskään suomeksi kertoa kaikkia kaloja mitä nähtiin, koska tiedän vain niiden englanninkieliset nimet esim. unicornfish tuskin on suomeksi yksisarviskala :D

Joka kurssipäivälle piti olla luettuna tietty kappale kurssikirjasta ja täytettynä kappaleeseen kuuluva knowledge review. 
Me luettiin ja täyteltiin nämä monesti Nurren kanssa aamupalan jälkeen hotellin rannalla.

SUKELTAMINEN & MERENALAINEN MAAILMA

Alunperin Nurre ei ollut niin innostunut sukeltamisesta, mutta sain lopulta hänetkin samalle kartalle kanssani. Matkusteluun saa upean lisän, kun nähtävyydet eivät rajoitu vain maan kamaralle ja pääsee tutkimaan myös pinnan alla piileviä nähtävyyksiä ja luonnonpuistoja.

Pakko sanoa, etten muista kovinkaan paljon siitä millainen sukelluskohde Bounty. Kaikki keskittyminen meni käytännön  asennon ja nosteen hallintaan, eikä ihme sillä sukellus oli meidän ensimmäinen. Minulla oli myös yksi kilo liikaa painovyössä, joten jouduin pitämään vähän enemmän ilmaa BCD liiveissä. Sen muistan, että näkyvyys oli upeat 20 metriä.

Halik Reef oli täynnä pieniä kaloja ja paljon kilppareita. Hyvä näkyvyys 25m muuttui voimakkaan virtuksen takia sukelluksen loppupuolella vain noin viiden metrin näkyvyydeksi. Muihin sukelluskohteisiimme verattuna erikoista oli se, että kävelimme suoraan sukelluskeskuksen rannasta mereen ja lähdimme sukeltamaan. Kaikkiin muihin kohteisiin menimme veneellä. Veneestä veteen meno tapahtui tiputtautumalla veneen reunalta veteen selkä edellä muistuttaen puolikasta kuperkeikkaa. Tämä oli ihan hauskaa, mutta piti varoa noita veneen sivussa (kuva alapuolella) olevia juttuja, ettei iskenyt päätään niihin.

Nimestä huolimatta emme nähneet yhtäkään haita Shark Pointissa. Johtui kenties siitä, ettemme sukeltaneet tarpeeksi syvällä. Haiden sijaan näimme paljon kilpikonnia ja klovnikaloja . Täällä suoritimme suurimman osan testeistä ja kävimme ensimmäistä kertaa vähän syvemmällä eli lähempänä kahdeksaatoista metriä.


Meno Wall oli upea! Se lajien kirjo oli ihan uskomaton ja täällä tosiaan näimme kaikista eniten erilaisia lajeja. Vanessa kävi vähän häiritsemassä korallin yläpuolella lepäilevää seepiaa ja näimme kuinka se lonkeroineen ui poispäin muuttaen samalla väriä. Tämä jäi muistiin kaikista parhaiten heti suosikkieni kilpikonnien jälkeen. Näimme myös koko reissun isoimman pallokalan täällä, se olin aivan valtava! Minusta oli hyvä, että tämä oli kurssin viimeinen kohde, koska suurin osa käytännön jutuista tuli jo luonnostaan ja pystyi paremmin keskittymään kalojen tarkkailuun ja upean maiseman ihailuun. Sen muistan myös, että meillä oli tuona päivänä voimakas virtaus seuralaisena koko sukelluksen ajan.

 Useammalle merenelävälle oli hienot käsimerkit, joita Vanessa ja Dan näyttivät bongatessaan fisuja.  Kuvat.

Eli kun teoria on kunnossa voi keskittyä itse sukeltamiseen, joka on aivan ihanaa ja suht jännää puuhaa! Meressä avautuu ihan mielettömiä näköaloja ja kalat sun muut eliöt ovat näinkin trooppisissa vesissä upeita, outoja, erikoisia, kauniita ja vähän ällöttäviäkin :D

Nähtiin (kuva alla oikealta vasemmalle) mm. väriä muuttavia seepioita (cuttlefish), sarvikaloja (moorish idol), enkelikaloja (angelfish), nasoja? (unicornfish), kilppareita (green turtle), lepakkokaloja (batfish), huilukaloja (flutefish), klovnikaloja (clownfish/anemonefish) ja pallokaloja (pufferfish). Erityisesti kilppareita, pallokaloja ja erilaisia enkelikaloja oli paljon. Toki nähtiin kaikkia muitakin kaloja, mutten enää muista niitä tunnistaakseni ne näin jälkikäteen.

kuva / kuva / kuva / kuva / kuva / kuva / kuva / kuva

Ennen kurssille menoa kannattaa selvittää onko mitään terveyden kannalta olennaista estettä osallistumiselle. Mulla itselläni on usein vieraileva migreeni ja vähän mietitytti miten vedenpaine vaikuttaa päähäni sukeltaessa, kun se on niin herkkä jo ilmanpaineen muutoksille. En kuitenkaan huomannut sukeltaessa muuta kuin, että yhdellä sukelluskerralla mulla oli pieniä paineentasausongelmia alas mentäessä ja tunsin kipua korvissa. Tämä oli kuitenkin ratkaistu, kun nousin muutaman kerran laskeutumisen aikana metrin tai pari ylöspäin ja sen jälkeen jatkoin normaalisti.
 
Jos tuntuu, että pelottaa (kuitenkin haluaisi kokeilla sukellusta) kannattaa ensin sopia pelkän allasosuuden suorittamisesta, jonka jälkeen voi päättää haluaako suorittaa koko kurssin. Suosittelen ehdottomasti testaamaan sukellusta mahdollisista peloista huolimatta, koska se merenalainen maailma on jotain ihan uskomatonta!  Ja erityisesti se itsensä ylittämisen tunne.

Millaisia kokemuksia teillä on OWD- kurssista tai olisiko juuri tämän kurssin suorittaminen sinunkin unelmasi? :)