PIENEN TYTÖN KASTEJUHLA

Stellan kastejuhla pidettiin itsenäisyyspäiväviikolla Nurren mummu luona (ns.kotikaste) ja tyttö oli ollut kaikkien iloksi todella kärttyinen koko viikon. Tämä hankaloitti jonkin verran valmisteluja esim. Nurren piti lähteä edellisenä päivänä mun sijasta laittamaan paikkoja valmiiksi yhdessä anopin kanssa. Onneksi olin saanut tilattua kukat sekä kakun ja ostettua servetit, kynttilät ja makeiset ajoissa. Anopin työpaikalta saatiin lainaan kahviastiat ja anopista oli muutenkin suuri apu juhlien järjestämisessä.

Stellan kastejuhlaa oli kutsuttu juhlimaan 28 vierasta ja he kaikki ilmoittivat pääsevänsä (ihanaa!). Kuitenkin juuri kastepäivänä saimme 3 peruutusta, kun flunssa oli kaatanut petiin oman kummitätini sekä veljeni tyttöystävineen. Etenkin veljeni eli Stellan enon puuttuminen juhlasta tietysti harmitti kovasti meitä kaikkia.

THE CAKE ELI RISTIÄISKAKKU

Ristiäiset on nyt jaettu kahteen postaukseen, koska tämä kakku on mielestäni sellainen, että se vaatii ihka oman postauksen. Toiveena oli hennon vaaleanpunainen kerroskakku, johon koristeeksi sokeripitsiä, kukkia, pieni suloinen pupu sekä nimikyltti. Kakun päävärin eli vaaleanpunaisen lisäksi valkoista ja kultaa. Toivekakku oli sen verran suuritöinen ja leivontataitojeni ulottumattomissa, että halusimme ulkoistaa kakunteon. 

KOLMEKYMMENTÄ

On se vaan nyt niin, että on tultu siihen pisteeseen elämässä kun ikä alkaa kolmosella. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten aika menee..tuntuu kun oltais Nurren kanssa tavattu vasta joku 2-3 vuotta sitten, mutta tänä vuonna tulee omien pyöreiden vuosien lisäksi mittariin myös 10 vuotta yhteiseloa. Vastahan me muutettiin tähän asuntoon, ai mutta siitäkin on jo 6 vuotta aikaa (eikä meidän vaatehuoneessa ole vieläkään lamppua xD)!

30 on siitä hyvä luku, että on tultu tehtyä erinäisiä listoja nuorempana siitä mitä elämässä pitää olla saavutettu tähän maagiseen ikään mennessä. Täysi-ikäisenä kyseinen "Before 30"- lista näytti tältä...

TUHOA TÄMÄ KIRJA...

...väreissä. Mutta myös nesteillä, silppuamalla, repimällä, liimaamalla, suttaamalla you name it. Lahjaksi saamani kirja on tarkoitus tuhota lukemattomin keinoin ja sen luvataan rentouttavan, naurattavan, rauhoittavan ja rohkaisevan sekä vapauttavan luovuutta rajoittavista kahleista. Luovuuden kahleet kirjan kanssa takuulla rapisevat, mutta samalla jo pelkkä selaaminen opetti minulle uusia asioita itsestäni - kirja nimittäin paljastui perfektionistin painajaiseksi ja sen nimi voisikin olla "Tuhoa sisäinen perfektionistisi".

Kirja taitaa jopa tietää miltä musta tuntuu. Yhdessä tehtävässä pyydettiin värittämään sivulla olevat kuviot. Mietin jo jotain ihania pastellivärejä, kunnes huomasin sivun alaosassa tekstin "jos ne näyttävät liian kauniilta, pilaa ne". Wtf mikä bitch! o.O

PIENEN TYTÖN JOULULAHJAT

En haluaisi järkyttää teitä näillä kuvilla, mutta lupasin postauksen Stellan joululahjoista. Tätä postausta tehdessäni en voinut olla kyselemättä itseltäni, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä. Myönnän kyllä, että nyt lähti vähän lapasesta tämä joulupukin toimi, mutten voi tähän hätään enää kuin vain yrittää keksiä hyviä syitä miksi 3kk ikäinen tyttövauva sai enemmän lahjoja (joita ei edes tarvitse vielä vähään aikaan) kuin mitä me Nurren kanssa olemme antaneet toisillemme yli yhdeksän vuoden aikana...

VAUVAN ENSIMMÄINEN JOULU

Ihan ensiksi haluan toivottaa kaikille mukavaa ja ilontäyteistä jouluaattoa! Eilen lumisateen tappoi rankkasade ja samalla mun joulufiiliksen. Iltaa kohti kuitenkin joulufiilis alkoi taas nousta kun alettiin kasaamaan Stellalle (jos eilisen "name reveal"- postaus jäi lukematta niin voit lukea sen täältä) Stokken pinnasänkyä. Piti todeta, että meidän ihana ensisänky oli käynyt pieneksi tälle tontun tyllerölle ja oli aika siirtää vaavi "isojen vauvojen sänkyyn".

Pikku tonttu sammuikin eilen petiin jo ennen kuin kerkesin edes valoja sammuttaa (mikä on hyvin poikkeuksellista) ja päätettiin Nurren kanssa käyttää yllättäen saamamme ns.vauva-vapaa ilta muutaman joululahjan avaamiseen vuorokauden vaihduttua.

TYTTÖ SINÄ OLET TÄHTI

Jo heti syntyessään Neiti Nugetin silmät olivat kuin kaksi pientä tuikkivaa tähteä, niin kirkkaat ja tarkkaavaiset, ettei neiti vaikuttanut katseen perusteella kätilöidenkään mielestä vastasyntyneeltä. Luonne vaikutti jo ensimmäisten päivien perusteella temperamenttiselta, mutta kuitenkin iloiselta ja lempeältä. Etunimeksi meillä oli jo ennestään kaksi vaihtoehtoa ja vauvan nähdessämme toinen nimistä oli molempien mielestä juuri se oikea. Lopulta päädyimme valitsemaan tytölle kolme nimeä...