PIKKUNEITI 6KK


Olemme päässeet puoliväliin vauvavuotta mikä tarkoittaa sitä, että Stella on nyt puolivuotias neitokainen. Uusia pieniä juttuja tulee päivittäin ja on hauska seurata miten esimerkiksi äidin nauru saa aikaan tutkivan ja ihmettelevän katseen kun toinen ei ymmärrä miksi äiti nauraa. Kukkuu-leikki on myös hirmu kiva niin päin, että Stella menee itse peiton alle piiloon ja tulee pois. Jos yritetään Nurren kanssa mennä piiloon niin tyttöä ei paljoa kiinnosta :P Kuvakirjat on hirmu kivoja ja koirat ovat säilyneet kestosuosikkina. Tämä etappi toi kuitenkin yhden ison muutoksen...

KIRJEKAVERI VAUVALLE?

Kirjekaveri vauvalle kuulostaa melko hassulta. Vähän ehkä siltä, että vanhemmilla on liikaa aikaa (tai lähinnä äideillä). Jo vauvana alkanut kirjekaveruus on kuitenkin aika kiva idea, kun sitä tarkemmin ajattelee. Kirjeistä tulee kiva muisto ja hieman vanhempana sellainen juttu mitä on ihana odottaa ja yhdessä lukea/kirjoittaa. Muutenkin näin digitaalisena aikana tulee varmasti vähemmän läheteltyä perinteisiä kirjeitä ja tällä tavalla on kiva pitää yllä sitä mitä itse lapsena sai kokea, kun odotti kirjekaverin kirjeen kolahtavan postiluukusta. 

Miten tällainen sitten oikein toimii? Eihän vauva osaa vielä puhua eikä kirjoittaa? 

PIKKUNEITI 4,5KK

Hei, olen Super Stella ja ikää 4,5kk! Kierin molempiin suuntiin pitkin olohuonetta, nauran äidin/isin naamalle hysteerisesti kun pitäisi käydä nukkumaan. Nauramisen lisäksi kujerran, keikistelen sekä päristelen minkä kerkeän. Yritän ryömiä kovasti, mutta turhaudun liikkuessani vain pari senttiä. Ilmeitä mulla on joka sekuntille oma ja äiti miettii usein miksi olen nakuna aamulla sängyssä vaikka se puki mulle illalla yökkärin (pelkät jalasta lähteneet sukat on niin last season!).


PIENEN TYTÖN KASTEJUHLA

Stellan kastejuhla pidettiin itsenäisyyspäiväviikolla Nurren mummu luona (ns.kotikaste) ja tyttö oli ollut kaikkien iloksi todella kärttyinen koko viikon. Tämä hankaloitti jonkin verran valmisteluja esim. Nurren piti lähteä edellisenä päivänä mun sijasta laittamaan paikkoja valmiiksi yhdessä anopin kanssa. Onneksi olin saanut tilattua kukat sekä kakun ja ostettua servetit, kynttilät ja makeiset ajoissa. Anopin työpaikalta saatiin lainaan kahviastiat ja anopista oli muutenkin suuri apu juhlien järjestämisessä.

Stellan kastejuhlaa oli kutsuttu juhlimaan 28 vierasta ja he kaikki ilmoittivat pääsevänsä (ihanaa!). Kuitenkin juuri kastepäivänä saimme 3 peruutusta, kun flunssa oli kaatanut petiin oman kummitätini sekä veljeni tyttöystävineen. Etenkin veljeni eli Stellan enon puuttuminen juhlasta tietysti harmitti kovasti meitä kaikkia.

THE CAKE ELI RISTIÄISKAKKU

Ristiäiset on nyt jaettu kahteen postaukseen, koska tämä kakku on mielestäni sellainen, että se vaatii ihka oman postauksen. Toiveena oli hennon vaaleanpunainen kerroskakku, johon koristeeksi sokeripitsiä, kukkia, pieni suloinen pupu sekä nimikyltti. Kakun päävärin eli vaaleanpunaisen lisäksi valkoista ja kultaa. Toivekakku oli sen verran suuritöinen ja leivontataitojeni ulottumattomissa, että halusimme ulkoistaa kakunteon. 

KOLMEKYMMENTÄ

On se vaan nyt niin, että on tultu siihen pisteeseen elämässä kun ikä alkaa kolmosella. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten aika menee..tuntuu kun oltais Nurren kanssa tavattu vasta joku 2-3 vuotta sitten, mutta tänä vuonna tulee omien pyöreiden vuosien lisäksi mittariin myös 10 vuotta yhteiseloa. Vastahan me muutettiin tähän asuntoon, ai mutta siitäkin on jo 6 vuotta aikaa (eikä meidän vaatehuoneessa ole vieläkään lamppua xD)!

30 on siitä hyvä luku, että on tultu tehtyä erinäisiä listoja nuorempana siitä mitä elämässä pitää olla saavutettu tähän maagiseen ikään mennessä. Täysi-ikäisenä kyseinen "Before 30"- lista näytti tältä...

TUHOA TÄMÄ KIRJA...

...väreissä. Mutta myös nesteillä, silppuamalla, repimällä, liimaamalla, suttaamalla you name it. Lahjaksi saamani kirja on tarkoitus tuhota lukemattomin keinoin ja sen luvataan rentouttavan, naurattavan, rauhoittavan ja rohkaisevan sekä vapauttavan luovuutta rajoittavista kahleista. Luovuuden kahleet kirjan kanssa takuulla rapisevat, mutta samalla jo pelkkä selaaminen opetti minulle uusia asioita itsestäni - kirja nimittäin paljastui perfektionistin painajaiseksi ja sen nimi voisikin olla "Tuhoa sisäinen perfektionistisi".

Kirja taitaa jopa tietää miltä musta tuntuu. Yhdessä tehtävässä pyydettiin värittämään sivulla olevat kuviot. Mietin jo jotain ihania pastellivärejä, kunnes huomasin sivun alaosassa tekstin "jos ne näyttävät liian kauniilta, pilaa ne". Wtf mikä bitch! o.O