KOLMEKYMMENTÄ

On se vaan nyt niin, että on tultu siihen pisteeseen elämässä kun ikä alkaa kolmosella. Jotenkin ihan käsittämätöntä miten aika menee..tuntuu kun oltais Nurren kanssa tavattu vasta joku 2-3 vuotta sitten, mutta tänä vuonna tulee omien pyöreiden vuosien lisäksi mittariin myös 10 vuotta yhteiseloa. Vastahan me muutettiin tähän asuntoon, ai mutta siitäkin on jo 6 vuotta aikaa (eikä meidän vaatehuoneessa ole vieläkään lamppua xD)!

30 on siitä hyvä luku, että on tultu tehtyä erinäisiä listoja nuorempana siitä mitä elämässä pitää olla saavutettu tähän maagiseen ikään mennessä. Täysi-ikäisenä kyseinen "Before 30"- lista näytti tältä...

matkusta vähintään kaksi kertaa vuodessa

hyppää benji

opettele uusi kieli (edes alkeet)

ota toinen tatuointi

osta oma asunto

hanki kaksi koiraa/kissaa

osta oma hevonen

etsi ihana mies

mene naimisiin

hanki 1-2 lasta

opiskele lisää

löydä hyvä työpaikka

Voin ilokseni todeta, että lista on toteutunut pääsääntöisesti muutamaa kohtaa lukuunottamatta. No siis se hevonen. 18 vuotiaana ei tullut ajateltua hevosen ylläpidon kustannuksia eikä sitä kuinka paljon aikaa se vie arjesta. Pitää kenties siirtää tämä "oma hevonen" listaan "before 40". Myöskin työpaikka tai lähinnä työsoppari on tällä hetkellä sellainen, etten voi kuvitella loppuelämää tekeväni osa-aikaista työtä. Tosin kumpikaan näistä ei ole juuri tämän hetken issue (tai edes seuraavien vuosien) ja olen oikein tyytyväinen saavutuksiini tähän mennessä :D

30 on myös sellainen luku, joka päättää tietyn vaiheen elämässä. Toki omalla kohdalla tähän liittyy vahvasti vauvan tulo perheeseen, jolloin elämä tuntuu jakautuvan kahtia - ennen vauvaa ja vauvan jälkeen. Lähinnä kuitenkin tarkoitan tällä sitä kuinka suurimmat elämän suuntaa ohjaavat päätökset tulee tehtyä 20-30 ikävuoden välillä. Sitä myös miettii, että mitä jos olisin päättänyt kulkea eri polkua suurissa valintatilanteissa - missä olisin nyt, millainen olisin, millainen ylipäätään elämäni olisi? Jokseenkin huojentavaa ajatella, että on täytynyt tehdä oikeita valintoja, koska mikään päätös ei kaduta ja nykyinen elämäntilanne on sellainen missä on hyvä olla.

Synttäripäivää juhlistamme tänään villisti Nurren kanssa menemällä ensimmäistä kertaa ulos ilman vauvaa :) Kolmisen tuntia meinaamme käyttää hyvään ruokaan ja lasiin kuoharia, jonka jälkeen palaamme kotiin ja vapautamme anopin ensimmäisestä vauvanhoitopestistään. 

Kunnolla pääsen juhlistamaan pyöreitä vuosia kuun lopussa, kun Nurre jää ensimmäistä kertaa yöksi yksin vauvan kanssa. Nurre varasi minulle ja Maitsulle huoneen hotelli Clarionista tyttöjen iltaa varten, jossa saunomme, uimme ja vietämme illan sky barissa...ja hyvän ruuan parissa ravintolassa joka on vielä salaisuus (Maitsun lahja minulle eikä suostunut paljastamaan minne olemme menossa syömään :D). Ensimmäistä kertaa 4 kuukauteen meinaan nukkua kokonaisen yön. Luksusta! :D