Korpinkehät yhdistelee todentuntuisia rinnakkaismaailmoja, skandinaavista mytologiaa ja ihmisluonnon syvyyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Sarjan ensimmäinen osa Odininlapsi käsittelee Yminmaan hännättömään Hirkaan kohdistuvaa rasismia ja tästä aiheutuvia tuntemuksia esim. ulkopuolisuutta. Jokaisella Yminmaan asukkaalla on hännän lisäksi myös mahtia, eli taikavoimaa, jota väki ammentaa maasta. Hirkan tilanne on siitä huono, ettei hänellä ole kumpaakaan - ei häntää eikä mahtia. Hirkan lapsuudenystävä Rime ei kuitenkaan välitä Hirkan "puutteista"siitäkään huolimatta, että Rime itse kuuluu ylimpään neuvostosukuun. Kun kaikki mihin Yminväki on uskonut järkkyy, saa Hirka tilaisuuden löytää omat juurensa sekä paljastaa totuuden Yminmaan todellisesta alkuperästä. Rimen ja Hirkan välisellä rakkaustarinalla on traagisia viboja alusta alkaen, sillä aina tuntuu ilmaantuvan syy, joka repii heitä erilleen.
"Hirka katsoi käsivartensa ylitse. Laatikon paikalla makasi jotain hirvittävää. Kalpea hirviö. Sillä oli jalat. Käsivarret. Mies. Alaston mies lattialla. Veren ja höyhenten tahrima. Mustat, kiiltävät hiukset peittivät kasvoja. Mies hengitti. Lattialla makasi mies. Ei korppia. Mies." - Siri Pettersen, Mätä
