VAUVA ON TÄÄLLÄ!

Meidän ihana pieni perätilan tyttö syntyi kaksi viikkoa sitten 27.9 rv 39+1. Chikalla oli ollut illalla epilepsian oloista nykimistä, jonka takia Nurre oli käynyt lainaamassa äidiltään auton jos joudutaan yöllä lähtemään eläinlääkäriin. Eläinlääkärin sijasta tulikin lähtö synnärille eikä koiralla onneksi ollut enää mitään oireita sen jälkeen kun Nurre oli hakenut auton.

Synnytys lähti siis käyntiin yöllä spontaanisti vesien menolla supistusten pian seuratessa perässä. Oltiin pari päivää aikaisemmin käyty Ikeassa ja tarkoitus oli seuraavana päivänä aloittaa vaatehuoneen myllääminen uuteen uskoon uudella hyllyjärjestelmällä. Jotenkin arvasin, että kun on jotain suunniteltu niin neiti päättää saapua juuri silloin maailmaan. Synnytys eteni hyvin ja kestoksi merkattiin noin 14h joista ponnistusvaihe 20 minuuttia.

Itse synnytyksestä jäi hyvä fiilis ja synnyttäisin ehdottomasti toisenkin perätilavauvan alakautta jos sama tarjonta sattuisi uudestaan omalle kohdalle. Muilta osin mulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Vaikka pääsääntöisesti synnytyksestä jäi positiivinen fiilis niin koimme pienen alkujärkytyksen tullessamme sairaalaan ja minulle jäi pienet traumat jälkitoimista, jotka tekivät kipeämpää kuin itse synnytys. Näistä asioista kuitenkin avaan enemmän laajemmassa synnytyskertomuspostauksessa, koska tähän postaukseen en halua yhtään ikävää juttua :)

Meitä varoitettiin etukäteen, että vauvalle voidaan joutua antamaan lisähappea perätilan takia eikä kannattanut säikähtää jos vauva viedään heti pois. Neiti Nugetti kuitenkin huitoi ja rääkyi tarmokkaasti päästessään ulos yksiöstään, eikä lisähapelle ollut tarvetta. Neiti sai ensimmäisen minuutin agpar pisteiksi täydet 10! Kuulemma huomasi, että vauva oli "treenaillut" jo vatsassa ollessaan, koska liikehdintä oli niin terhakkaa :)

Oli aivan uskomatonta saada oma pieni vauva rinnalle ja itkettiin Nurren kanssa siinä molemmat kun vauva syntyi. Pikkunen näytti heti jotenkin "omalta" vaikka tavattiinkin vasta ensimmäistä kertaa. Oli sitä silti vaikea uskoa, että tuommonen mötikkä todella tuli minusta ja vielä oudompi fiilis oli kun vatsassa ei enää tuntunut liikettä ja se pieneni heti yli puolella. Osastolla olimme 4 päivää ja postauksen kuvissa neitokainen (sorry, kännykkälaatu) on sen 4pv ikäinen ja olemme tekemässä lähtöä kotiin.

Vaikka synnytys etenikin hyvin, ei siitä tosiaan puuttunut jännitystä ja yllättäviä tilanteita. Niistä enemmän kaksiosaisessa synnytyskertomuksessa, jossa synnytyksen tarkempi kulku ja fiilikset vaihe vaiheelta ^_^