PERÄTILAN KÄÄNTÖYRITYS

Eilen oli jännä päivä kun menttin Nurren kanssa Naistenklinikalle ulkokääntöön rv 36+2. Ulkokäännössä lääkäri koittaa siis kääntää perätilavauvan vatsan päältä käsivoimin raivotarjontaan pää alaspäin. Olin ennakkoon lukenut ihmisten kokemuksia ulkokäännöstä ja kokemukset vaihteli tosi paljon - joillain oli sattunut hirveästi ja osalla ei ollenkaan. Itse vauvan kääntymiselle oli noin 50% mahdollisuus, joten mielestäni se oli ihan hyvä onnistumisprosentti, jotta kääntöä kannatti lähteä yrittämään.

Ensin mut pistettiin käyrille, jossa seurattiin vauvan sykettä. Neiti Nugetin sykkeet olivat siellä 130-150 välillä, mitkä olivat tosi hyvät. Hetken käyrillä oltuaan neiti alkoi kuitenkin myllyttämään vatsavyössä ollutta anturaa eikä käyrää piirtynyt välillä ollenkaan ja silloinkin kun jotain näkyi huitelivat sykkeet korkeimmillaan jopa luvussa 190! Kätilö katseli Nugetin nyrkkeilymatsia hetken ihmeissään ja toivotteli onnea tulevan jälkikasvun temperamentin kanssa :P

Koska vauva selkeästi oli hyvissä voimissa lähdettiin tutkimaan täyttyykö muut edellytykset käännökselle. Tässä vaiheessa huoneessa oli jo kätilön lisäksi myös lääkäri ja kandi. Saatiin vihreää valoa - lapsivettä oli hyvin ja istukka takana. Ainoa miinuspuoli oli, että vauvan pylly oli jo laskeutunut niin alas lantioon kuin mahdollista ja neiti istunut kuin tatti masussa viimeiset 3kk. Kääntöä lähdettiin kuitenkin yrittämään.

Ja...käännös sattui. Sattui ihan kamalasti ja puristin tässä vaiheessa jo sängyn reunoja. Kivuliain vaihe oli alussa kun vauvan pyllyä koitettiin nostaa lantion syvyyksistä ja sitä lähdettiin ohjaamaan sivullepäin päästä samalla kääntäen. Kaiken kivun keskeltä tunsin kun jotain alkoi valua jalkojen välistä ja sanoinkin tästä lääkärille. Pelkäsin sen olevan lapsivettä ja että joutuisin samantien sektioon. Neste ei kuitenkaan ollut lapsivettä vaan verta! Puoli desiä verta sai lääkärinkin vähän yllättymään ja tutkittuaan tarkemmin ei oikein keksinyt mistä veri oli peräisin, mutta veikkasi kohdunsuuta, jota oli käsikopelolla mittaillut ennen kääntöä.

Ihme kyllä vauva saatiin lopulta useamman yrityksen jälkeen kääntymään poikittain, mutta tyttöpä kiepahti samantien takaisin perätilaan. Mun oli pakko pyytää pientä taukoa, koska koko lantio oli ihan tulessa. Annoin luvan kuitenkin yrittää kääntää vielä toiseen suuntaan koska mulle vakuutettiin, ettei verestä kannattanut huolestua ja siihen suuntaan ei kääntö tuntunutkaan niin kivuliaalta, mutta toisaalta vauvakaan ei hievahtanut paria senttiä enempää. Mun jalat tärisi itsekseen telineillä enkä pystynyt kontrolloimaan sitä tärinää yhtään. Kropalle käännösyritys oli siis ilmeisesti aikamoinen shokki, mutta vauvaa se ei paljoa tuntunut hetkauttavan.

Verestä otettiin vielä lapsivesitesti, joka oli onneksi negatiivinen. Lääkäri onnitteli pilke silmäkulmassa, että onneksi olkoon sinulla on nyt virallisesti perätilavauva. Yrityksestä ei kuulemma ainakaan jäänyt käännön onnistuminen kiinni ja lääkärin mielestä vauvalla oli nyt vaan selkeästi hyvä olla noin päin. Nurre sanoi jälkeenpäin, että oli yllättynyt miten paljon voimaa/ronskeja otteita vauvan kääntämiseen käytettiin ja kertoi miten hurjalta vauva oli näyttänyt ollessaan hetken täysin poikittain. Katselin itse vain kattoa koko käännöksen ajan.

Puhuttiin alustavasti synnytystavasta jossa lääkäri oli mun kanssa samoilla linjoilla eli mikäli lantion mitat vaan täyttyisivät niin synnytys alakautta. Vauvan sykkeitä seurattiin vielä noin 20-30 minuuttia toimenpiteen jälkeen ja koska sykkeet oli ok ohjattiin mut suoraan magneettikuvaukseen. En ollut koskaan ollut magneettikuvassa ja se ahdas putki hirvitti vähän, mutta keksin pistää silmät kiinni juuri ennen putkeen joutumista jolloin ahtaanpaikankammo ei päässyt niskan päälle. Makoilu selällään 10 minuuttia ei ole tässä vaiheessa raskautta enää kauhean helppoa, mutta tyyny jalkojen alla auttoi vähän selän asentoa. Tuloksista luvattiin soittaa seuraavana päivänä. Koko hommaan taisi mennä noin kaksi tuntia.

Pahin kipu lantiossa hävisi onneksi tähän aamuun mennessä, mutta eilen jouduin ottamaan vielä täyden satsin särkylääkettä kipuun ja se verenvuoto käännön aikana jäi vähän vaivaamaan. Vauvan liikkeitä tulee nyt seurattua kriittisemmin ja meinaan kyllä lähteä tarkistuttamaan tilanteen jos tämä ikiliikkuja on paikallaan edes puoli tuntia. Vatsa on edelleen paikoitellen kosketusarka, mutta ihmettelisin kyllä jos näin ei olisi.

Magneettikuvauksen tuloksista soitettiin juuri ja mitat täyttyvät oikein hyvin. Vauvan asento on täydellinen perätila ns. linkkuveitsi asento joka on alatiesynnytykseen perätiloista se ihanteellisin. Puhelimitse sovittiin siis synnytystavaksi alatiesynnytys. Sain myös ohjeita mahdollisen vesien menon varalta - jos lapsivedet hulahtaa kerralla pitää mennä makuulle ja soittaa ambulanssi napanuoran luiskahdusriskin vuoksi, mutta jos lapsivettä tulee tihkumalla niin saa tulla omalla kyydillä. Jos synnytys ei ala ennen laskettua käyn kontrollikäynnissä päivää ennen laskettua.

Lähtisinkö koittamaan käännöstä uudestaan? Nugetin kohdalla en suostuisi enää, mutta jos tulevaisuudessa toinenkin vauva on perätilassa niin kyllä antaisin tästä kokemuksesta huolimatta kerran yrittää. Lääkärit ja kätilöt oli kuitenkin tosi ihania ja asiantuntevia ja saivat mulle rauhallisen olon vaikka itse käännös sattuikin. Olin kanssa tosi kiitollinen siitä, että Nurre oli mukana henkisenä tukena.

Jäädään jännäilemään vauhdittiko käännösyritys synnytyksen käynnistymistä vai saadaanko odotella vielä useampi viikko.